Linnunrata kuvattuna suurella ISO-herkkyydellä

Tähtitaivasta kuvattaessa on lisättävä ISO-herkkyyttä, jotteivät maan pyörimisliikkeen vuoksi liikkuvat tähdet muodostaisi kuviin juovia pitkien valotusaikojen takia.

© Shutterstock

Kameran ISO-herkkyys: 6 asiaa, joita et ehkä tiennyt

Kuvattaessa käytetty ISO-arvo voi ratkaista kuvan laadun. Tässä 6 faktaa ISO-herkkyydestä.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018 teksti Kristoffer Engbo

Valokuva valotetaan säätämällä himmenninaukkoa, suljinaikaa ja ISO-herkkyyden arvoa kamerassa. ISO-arvon avulla määrätään kameran kuvakennon valoherkkyys. 

Suuria ISO-arvoja käytettäessä valon aiheuttama signaali vahvistuu, minkä ansiosta voidaan suljinaikaa lyhentää ja/tai aukkoa pienentää. Silloin voidaan hämärässäkin kuvata käsivaralta niin lyhyillä valotusajoilla, etteivät kuvat tärähdä.

ISO-asetukset voi jättää joko kameran huoleksi, tai ne voi tehdä itse, mutta silloin niistä on syytä olla myös perillä. 

Tässä on kuusi asiaa kameran ISO-herkkyydestä:

1. Kaikissa kameroissa on ihanne-ISO-arvo

Kamerassa on olemassa nk. perus-ISO-arvo, jolla kuvattaessa kenno tuottaa parasta mahdollista kuvanlaatua. Silloin herkkyyttä ei kannata lisätä eikä vähentää, ellei valon määrä sitä vaadi. 

Järjestelmäkameroissa tuo arvo on ISO 100 tai 200, kun taas älypuhelimien kameroissa se on pienempi, esim. ISO 20.

2. Suuri ISO-arvo vahvistaa signaalia

Kun kuvataan perusarvoa suuremmilla herkkyyksillä, kennosuta tuleva signaali vahvistuu. 

Todellisuudessa kamera ottaa alivalottuneen kuvan, jonka valoisuutta kamera vahvistaa. Joka kerta, kun ISO-arvo tuplataan, signaali vahvistuu yhdellä valotusarvoaskeleella eli puhekielessä aukolla.

Jos kameran perus-ISO-arvo on 100, ja ISO-arvoa kasvatetaan 800:aan, tullaan ottaneeksi musta kuva, jonka valoisuutta vahvistetaan kolmella aukkoaskeleella – ISO 100:sta 200:aan, ISO 200:sta 400:aan ja vielä ISO 400:sta 800:aan.

Toisin sanoen 1/30 sekunnin sijaan voidaankin kuvata 1/250 sekunnin valotusajalla, jos aukko on koko ajan sama. 

Sillä joka kerta, kun ISO-arvo tuplataan, voidaan valotusaika vastaavasti puolittaa.

> Lue lisää ISO-herkkyydestä täältä.

3. Taustakohina aiheuttaa rakeisuutta suurilla ISO-herkkyyksillä

ISO-arvon kasvattamisen huono puoli on se, että se ei vahvista pelkästään kennolle tullutta valoa vaan myös taustakohinaa. 

Kaikki sähköllä toimivat laitteet aiheuttavat kohinaa, esimerkiksi stereolaitteet äänikohinaa, jonka voi kuulla vääntämällä äänenvoimakkuutta suuremmalle vaikkapa musiikkikappaleiden välissä.

Perus-ISO-arvolla kuvattaessa (eli kun valotetaan kuva oikein) runsas valon määrä hävittää kohinan alleen, mutta alivalotettaessa pääsee valoa kennolle niin vähän, että kohina erottuu vähän valon seasta helposti. 

Kun siis signaalia vahvistetaan, voimistuu myös kohina, mikä näkyy valokuvassa rakeisuutena ja värikohinana. Mitä suurempi ISO-arvo, sitä rakeisempi kuva.

valokuvaus ISO 100 vs. ISO 800

Herkkyydellä ISO 100 kuvattaessa valoa (sininen pylväs) on runsaasti, ja kohina peittyy sen alle. Jos valitaan ISO 800, kennolle pääsevän valon määrä (EV) vähenee kolmella aukkoaskeleella mutta kohinaa on edelleen sama määrä. Suuremmalla ISO-arvolla kuvattaessa näkyvä lopputulos valon määrän suhteen on sama kuin ISO 100:lla kuvattaessa – kuva on yhtä valoisa tai tumma – mutta kohinan suhteellinen määrä kolminkertaistuu.

© Digikuva

4. Suuri kuvakenno, vähemmän kohinaa

Kuvakennon koko ratkaisee suurelta osin sen, paljonko kohinaa kuviin syntyy suurilla ISO-herkkyyksillä kuvattaessa.

Jos kennon pinta-ala on suuri, ovat yksittäiset pikselit suurempia kuin pienemmissä kennoissa, vaikka resoluutio eli tarkkuus olisi sama.

Näin pääsee kuhunkin pikseliin enemmän valoa, joka peittää kohinan. 

Sen vuoksi suuret, kinokennokoon järkkärit tuottavat vähemmän kohinaa kuin kompaktikamerat samalla ISO-arvolla.

5. ISO-arvoa voidaan myös pienentää

Monissa kameroissa on mahdollista valita myös perus- tai ihannearvoa pienempi herkkyys, esim. ISO 50, jolloin signaalia heikennetään. 

Silloin kamera ottaa ylivalottuneen kuvan, jota kamera myös tummentaa.

Tämä saattaa loiventaa kontrastia liikaa, ja ISO-herkkyyden pienuudellakin on rajansa. 

Kun kuvaa todellisuudessa ylivalotetaan, alkavat valoisat alueet palaa puhki, eikä kamera pysty tuomaan valkaistuneisiin kohtiin sävyeroja tummentamalla kuvaa.

6. Ääriarvot sisältävät riskejä

Monet kamerat pystyvät tallentamaan kuvia äärimmäisen suurilla ISO-arvoilla, kuten ISO 102 400 tai jopa ISO 3 280 000. Tällainen on esim. Nikon D5

Näitä ISO-arvoja kuvataan usein merkinnöillä Hi 1, Hi 2 tai Hi 3 varsinaisen ISO-arvon sijaan.

Nämä luvut eivät välttämättä täysin seuraa ISO-standardia, ja ne voivatkin hieman yli- tai alivalottaa kuvia tästä syystä.

Vastauksia noloilta tuntuviin kysymyksiin

Miten on mahdollista, että F-luku ja aukon suuruus riippuvat toisistaan, ja mitä itse asiassa valkotasapainolla tarkoitetaan? 

Digikuvan numerossa 6/2018 vastaamme kuuteen kysymykseen, joita moni ei kehtaa esittää julkisesti. 

Esimerkiksi:

  • Mitä eroa on kennolla ja kuvakennolla?
  • Miksi puhutaan aukon avaamisesta ja himmentämisestä?
  • Miksi kaikissa objektiiveissa ei voi olla suurta aukkoa, esim. F1?

Tilaa Digikuva, niin voit lukea lehteä mobiililaitteilla Wype-sovelluksen kautta. Samalla pääset lukemaan Digikuvan 10 uusinta numeroa.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Saat jännittävää sisältöä suoraan sähköpostiisi!