Kameran ulkomuoto tuo mieleen kompaktikameran, mutta tosiasiassa X100:n uumenissa on samankokoinen APS-C-kuvakenno kuin useimmissa peilijärjestelmäkameroissa. Erona järjestelmäkameraan on se, että objektiivia ei voi vaihtaa. Sen polttoväli on 23 milliä, mikä vastaa kuvakulmaltaan kinokoon kameran 35 millimetriä. X100:n paras puoli on sen etsin, joka on sekä optinen että elektroninen. Kun etsimeen katsoo virran ollessa kytkettynä, näkee joukon hyödyllistä tietoa. Kohteen alla näkyy ISOherkkyys, aukko, valotusaika ja käytössä oleva kuvausohjelma. Ylhäällä ovat muun muassa tiedot akun varaustilasta ja muistikortille mahtuvasta kuvamäärästä, valonmittaustavasta sekä valitusta valkotasapainosta ja dynaamisesta alueesta. Lisäksi näytössä voi näkyä apulinjat, elektroninen vesivaaka ja tosiaikainen histogrammi. Viimeksi mainittu on hyödyllinen, kun halutaan varmistaa, että valotus osuu kohdalleen. Vaikka etsimessä on paljon tietoja, ne eivät häiritse. Kun kääntää kameran etupuolella salaman vieressä olevaa pientä vipua, etsin muuttuu täysin elektroniseksi. Nyt kohde näkyy sellaisena kuin se tulee kuvaan, eli siihen vaikuttavat muun muassa värikylläisyyssäätö ja valotuksen korjaus. Kun laukaisinta painaa pitkään, himmennin säätyy kuvaus aukolle terävyysalueen tarkistamista varten. Elektronisen etsimen kuva koostuu 1440000 pisteestä. Vipua kääntämällä saadaan optinen etsin jälleen käyttöön.
Arvosana: 88%
Lue loput testistä DIGI KUVA -lehdestä 10/2011
