Halusin tietää, kannattaako negatiiveja skannata itse, ja vertailin samasta filmirullasta valokuvausliikkeessä teetettyjä digikuvia itse skannaamiini. Lisäksi onnistuin vihdoin saamaan unelmieni kameran – vieläpä puoli-ilmaiseksi.
Haluan ehdottomasti saada kaikki ottamani valokuvat myös tiedostoina – siis myös filmille otetut kuvat. Helppo ratkaisu on tilata digikuvat samalla, kun vie filimirullat kehitettävksi. Minä tilaan kuvatiedostot korkearesoluutioisina jpeg-kuvina, joissa on digitoituna 5444 x 3649 px. Kuvat ja filmin skannauksen korkearesoluutioiseksi saa 25 € filmiä kohti + mahdolliset lähetyskulut päälle, jos valokuvausliikettä ei ole säällisen matkan päässä. Digikuvat lähetetään linkkinä sähköpostiin ja kehitetyt negatiivit saa hakea myymälästä tai tilata ne postissa kotiin.
Filmit voi tietysti myös kehittää itse, mitä en toistaiseksi ole tehnyt. Vanhojakin negatiiveja voi skannata digikuviksi, kun vain on filmien skannaamiseen sopiva tai varsinainen filmiskanneri. Jos ottaa tai on ottanut paljon kuvia filmille, ja negatiivit ovat tallessa, investointi skanneriin kannattaa. Edullisimmillaan negatiiviskannerin saa vähän päälle satasella, ja hintavimmatkin mallit ovat parin tonnin luokkaa.
Minua jäi mietityttämään, olisiko kuvien laadussa merkittävää eroa, jos negatiivit skannaisi itse verrattuna valokuvausliikkeessä filmistä teetettyihin digikuviin. Vuokrasin Pacific Image PowerFilm Plussan Focus Nordicilta. Ostohinnaltaan noin 1000 €:n skannerissa on se hyvä puoli, että sillä voi skannata useita negatiiviliuskoja kerralla, toisin kuin halvoilla filmiskannereilla, joissa skannaaminen tapahtuu kuva kerrallaan. PowerFilmissä negatiiviliuskat laitetaan pinoon skanneriin ja laite skannaa koko nivaskan kuviksi ilman, että toimintaan tarvitsee puuttua mitenkään.
Se on huomattavan helppoa, ja 24 kuvan rullan kuvien skannaamiseen meni alle tunti, vaikka olin valinnut korkeimman resoluution ja automaattisen pölynpoiston. Halvoilla skannereilla joutuu siirtämään negatiivia joka filmiruudun jälkeen, ja skannaus pitää joka kerta käynnistää ohjelmistosta.
Näin negatiiveja skannataan
PowerFilm Plussan skannauslaatu oli oikein hyvä. Värit erosivat jonkin verran valokuvausliikkeen skannaamista, mutta kyse voi olla asetuksista. Terävyys ja yksityiskohtaisuus eivät ole itse skannatuissa aivan samalla tasolla kuin valokuvausliikkeessä teetetyissä, mutta rakeisuutta oli itse skannatuissa vähemmän. Toisaalta kuvia sai zoomata runsaasti ennen kuin terävyydessä ja rakeisuudessa näki mitään eroa.
Valokuvausliikkeessä skannattuja kuvia oli rajattu vähän enemmän kuin itse skannattuja, eli omin avuin sai enemmän kuva-alaa. Yhteenvetona voi todeta, että molemmat negatiivien skannaustavat ovat käyttökelpoisia ja tulokset ovat hyviä.
Puoli tusinaa puoli-ilmaiseksi
Onnistuin löytämään yhden kaikkien aikojen suosikkini analogisten järjestelmäkameroiden joukosta: Minolta XD-7 joka julkaistiin vuonna 1977 ja sen kehityksessä oli mukana myös Leica. Se oli Minoltan ensimmäinen kamera, jossa oli sekä sulijinajan että aukon esiasetus. Sen suljin oli metallia ja se oli vaimennettu toimimaan hiljaisemmin, ja olihan se myös äärimmäisen tyylikäs. Käytettyjen hinnat liikkuvat 130–370 euron välillä, mutta minä onnistuin löytämään sellaisen tosi halvalla.
Se oli nettihuutokaupassa yhdessä 5 muun Minoltan kanssa. Malleja ei ollut eritelty, joten ne, jotka olivat asettaneet hälytyksen XD-7:lle, eivät saaneet siitä tietoa. Näin vain harva oli huomannut, että yksi kuudesta oli XD-7.
Negatiiviskannerilla sai hiukan vähemmän teräviä mutta toisaalta vähemmän rakeisia kuvia verrattuna valokuvausliikkeen skannaukseen.
Minä tunnistin kameran kuvasta, ja muut viisi olivat myös kiinnostavia malleja. Lisäksi XD-7 oli se metallinväristä kalliimpi musta versio. Sain kaikki kuusi lähetyskuluineen 69 eurolla. Kun lähetys saapui, XD-7 oli myös ainakin päällisin puolin erittäin hyväkuntoinen. En ole kokeillut vielä kuvata sillä, mutta ilman filmiä kuivaharjoitellessa kaikki toiminnot tuntuvat toimivan.
Myös 5 muuta kameraa olivat todella hyväkuntoisia. Mukana oli mm. Dynax 7000i, joka oli 1980-luvun lopussa valokuvaustekniikan viimeinen sana. Vuonna 2001 julkaistuja kompakteja, edistyneitä Dynax 5 -järjestelmäkameroita oli peräti kaksin kappalein.
Kaikkien 6 kameran mukana tuli niihin kuuluvat objektiivit, joten sain vielä joitakin erinomaisia objektiiveja.
Näin pidät negatiivit järjestyksessä
Säilytän kaikki negatiivit, että voin skannata ne myöhemmin eri asetuksilla. Kun teettää filmeistä kuvatiedostoja, ja arvelee skannaavansa niistä kuvia toistenkin, kannattaa pyytää myös negatiivit. Jotta tarvitessa löytää oikeat negatiivit, ne kannattaa säilyttää järjestyksessä. Ohessa minun systeemini.
Rengaskansio
Myynnissä on negatiivitaskuja, joissa on reiät kansiota varten. Negatiivilehtiä myydään myös käytettyinä.
Sakset
Kun tilaa filmille kehityksen valokuvausliikkeestä, filmi leikataan yleensä 4–6 kuvan listoiksi. Jos kehittää kuvat itse saa leikata kehitetyn filmin mielensä mukaan.
Tarrat ja välilehdet
Joihinkin negatiivilehtiin voi kirjoittaa, missä ja milloin filmi on kuvattu tai voi käyttää välilehtiä tai välilehtitarroja.
3 Eri tapaa skannata negatiivit
Valokuvausliikkeessä
Helpointa on tilata filmeille kehitys ja skannaus kuvatiedostoiksi. Parillakympillä saa kehityksen jaa skannauksen. Kuvat tulevat s-postilinkkinä tai muistikortille liikkeessä. Laatu on oikein hyvä.
Negatiiviskanneri
Negatiiviskannerilla voi skannata negatiivit kuviksi itse. Plustekin ja Pacific Imagen laitteita voi suositella. Joillakin lasilevyskannereilla voi skannata myös filmiä. Skannerin voi myös vuokrata noin 50 eurolla päiväksi, ja kohtuuhyvän filmiskannerin ostohinnat alkavat 350 eurosta.
Kamera
Tamperelaisen Valoin Easy35 -filmiskanneri ruuvataan digikameran makro-objektiiviin ja filmiruudusta otetaan kuva kameralla. Huomattavasti nopeampaa kuin skannaaminen. Tamperelaisen Valoin Easy35 -sovitin maksaa 229 €.
