D3300:n kennon edessä ei ole alipäästösuodinta, ja tämän ansiosta kuvat ovat veitsenteräviä ja yksityiskohtia on runsaasti. D3200 ei pääse samaan yksityiskohtien tarkkuuteen.
Suuri pikselimäärä huonontaa myös kohinapisteitä, sillä värikohinaa on havaittavissa tasaisilla pinnoilla jo herkkyydellä ISO 400, mutta liian voimakasta kohina on vasta herkkyydellä ISO 3200. Värit ovat hyvin luonnolliset, vaikkakin jotkut toivoisivat niiltä varmaankin voimakkaampaa kylläisyyttä. Pakettiin kuuluva 18–55 mm:n objektiivi piirtää terävästi muiden kameroiden kanssa, mutta täydellä aukolla otetut kuvat ovat kuitenkin kulmista hieman epäteräviä.
Käsiteltävyydeltään D3200 on erinomainen. Siinä on kunnollinen otekahva, jollaista ei ole missään testin peilittömistä kameroista. Kokematon kuvaaja hyötyy merkittävästi niin sanotusta opastilasta, jossa kamera antaa vaiheittaisia ohjeita erilaisten kohteiden kuvaamiseen.
Nopea tarkennus
D3200:n vaihetarkennus toimii nopeasti, ja testin aikana otetuissa kuvissa oli vain hyvin harvoja tarkennusvirheitä. Tarkennus toimii hyvin myös videokuvauksessa, mutta tarkennusmoottorin vaimea vinkuva ääni on kuitenkin kuultavissa. Videokuvan laatu on hyvä, ja erillisen mikrofonin avulla videoon saadaan myös stereoääni. Näyttö ei ole kääntyvä eikä kosketusnäyttö, ja vastavalotilanteissa se on myös tummahko. Koska valotusautomatiikka toimii varsin luotettavasti, valotuksenkorjausta ei tarvita kovin usein.
D3200:ssa on hyvä optinen etsin, joka peittää 95 prosenttia kuva-alasta. Siitä on hyötyä etenkin valaistuksen ollessa hankala. Nikonin mukaan akun lataus riittää 540 kuvaan, mutta testin aikana emme päässeet kertaakaan yli 300 kuvan. D3200:ssa ei ole wi-fi-verkkoliitäntää, joten langatonta yhteyttä tarvitessaan pitää hankkia noin 60 euroa maksava WU-1A-sovitin.
Nikon D3200
