Olympus E-30

Testissä Olympus E-30

E-30 on Olympuksen ensimmäinen puoliammattikamera, joka sopii vaativille harrastajillekin. Tarkkuutta on lisätty E- -mallista ja kuvat ovat parantuneet, mutta merkin perusongelmat ovat tallella.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Olympus E-30:n kiistattomiin etuhin kuuluu kaikkiin mahdollisiin suuntiin kääntyvä lcdnäyttö. Kamerassa myös suorakatselu ja sen yhteydessä toimiva automaattinen tarkennus toimii hyvin. Näiden ominaisuuksien ansiosta tällä kameralla saa kuvia kulmista, joista muilla kameroilla voi vain haaveilla. Esimerkiksi omakuva on helppo ottaa, kun kääntää näytön osoittamaan kuvattavan suuntaan. Jos näytön kääntää ylöspäin, voi kuvata helposti vaikka kukkia sammakkoperspektiivistä. Jos näytön kääntää alaspäin, voi kuvata ylhäältä muiden päiden yli vaikka edessä olisi paljonkin ihmisiä. Näytön voi kääntää kameraan päin, jolloin se on suojassa kolhuilta ja naarmuuntumiselta.

Tällainen käy monissa kompaktikameroissa, mutta vain Olympuksen ja Panasonicin järjestelmäkameroissa.

Valikot ovat myös suomeksi ja varsin hyvin toimivat. Ne eivät ole selkeydessään aivan huippua, mutta hintaluokkansa kärkeä. Näytön tarkkuus on vain 230 000 pikseliä, vain kolmannes esim. Canon 50D:n ja Nikon D90:n näyttöjen tarkkudesta.

E-30 on yli sentin suurempi joka suuntaan ja 300 grammaa painavampi kuin pieni E-420. Perhekuvaaja ei ehkä pidä painosta, mutta E-30:sta saa tukevan otteen ja se pysyy mainiosti käsissä. Painikkeet ja säätimet ovat hyvissä paikoissa ja niitä on helppo käyttää myös kun käytetään tähtäintä.

Kamerassa yksi ohjelmoitava painike ja lisävarusteluisti salamaa varte . Tässäkin Olympuksessa on vakaaja kennossa ja kennonpuhdistus. Olympus kehitti puhdistuksen, se oli ensimmäisenä tämän merkin järjestelmässä ja puhdistus on tehokas. Automaattinen tarkennus mittaa 11 pisteestä. Se on nopea ja tarkka, mutta ei Canonin tasoa. Kamerassa on suorakatselumahdollisuus, siinä toimii automaattinen tarkennus ja kasvojentunnistus.

AF-kohdat voi määritellä käsin, mutta se on vaivalloista. Ensin painetaan AF-painiketta oikealla peukaloll , sitten pyöritetään säädintä, jolla valitaan vaakasuora kohta ja sitten pyöritetään toista säädintä, jolla valitaan pystysuora kohta mittauspisteelle. Se on sen verran hankalaa, ettei mahdollisuutta tule käytetyksi usein. Muilta osin kameran käyttö ja ergonomia ovat hintaluokkansa parhaimmistoa.

Varma valonmittaus

Olympus -30:n kuvanlaatu on hyvä, mutta ei loistav . Valotuksen ja valkotasapainon tarkkuus ovat keskitasoa paremmat. Automatiikka hallitsee normaalit tilanteet hyvin, mutta vaaleissa kohteissa se voi alivalottaa joskus ja valkotasapaino voi arvioida värit joskus väärin. Samaa tapahtuu kyllä kilpailevillakin kameroilla, automatiikka ei hallitse kaikkia olosuhteita.

Kuvat voi tallentaa xD- tai CF-kortille jpeg- tai ra -muodossa ja myös molemmissa muodoissa samalla otoksella. Kuvanmuodostus on kameran heikko kohta. Jos haluaa kohinattomia kuvia, täytyy herkkyys pitää alle ISO 400:ssa. ISO 1600 ja 3200, joka on maksimi, ovat käyttökelpoisia vain erikoistilanteisiin.

Yksityiskohtien toistossa E-30 jää esimerkiksi Canon 50D sta ja Sony Alpha350:sta, joissa on suurempi pikselimäärä ja siksi ne näyttävät enemmän yksityiskohtia. Rajaamattomista kuvista voi kyllä mainiosti tehdä aina A3 11kokoisia tulosteitakin.

Lue loput testistä DIGI KUVA -lehdestä 06/2009

Ehkä sinua kiinnostaa...

Saat jännittävää sisältöä suoraan sähköpostiisi!