Näin ikoninen kamera pärjäsi 20 vuotta myöhemmin

Kööpenhaminan sinfoniaorkesteri piti konsertin, jossa yleisö sai liikkua puhaltimien, jousisoittimien ja muiden instrumenttien lomassa suuren orkesterin soittaessa. Sali oli kuitenkin hyvin pimeä, mikä osoittautui suureksi haasteeksi vanhalle kameralle usealla tavalla.

Kamerassa ei ole Auto ISO -toimintoa, joten ISO-arvo oli aina asetettava käsin. Korkein ISO-arvo oli oletusarvoisesti 1 600, mutta valikosta löytyvän laajennuksen avulla pystyimme asettamaan sen arvoon H, joka vastaa ISO-arvoa 3 200. Sillä ei kuitenkaan pötkitty pitkälle hämärässä, ja suljinaika venyi usein 1/4 tai 1/8 sekuntiin, jotta kuvat saatiin valotettua oikein, vaikka käytimme vanhan kittiobjektiivin suurinta aukkoa.

Suljinäänen perusteella arvelimme, että käsivaralta otetuissa kuvissa olisi todennäköisesti voimakasta liikesumennusta, mutta kuvia oli vaikea arvioida pieneltä ja rakeiselta näytöltä, joka ei myöskään toistanut värejä ja valoa erityisen hyvin.

Uudella EOS R7:llä ei ollut tällaisia ongelmia. Käytimme Auto ISOa ja rajoitimme sen arvoon 12 800, jotta kuvasta ei tulisi liian rakeinen. Näin saatiin lyhyemmät suljinajat, vaikka uusi kittiobjektiivi ei olekaan yhtä valovoimainen kuin vanha. Myös tärinä oli paljon paremmin hallinnassa, sillä toisin kuin vanhassa kamerassa, EOS R7:ssä on sisäinen kuvanvakain.

Kuvat vanhasta kamerasta ovat pimeämpiä ja sumeampia, koska suljinaika on pidempi. ISO on maksimissa 3200, kun taas EOS R7:n kuvissa ISO on 12,800.

Toinen suuri haaste vanhassa EOS 10D:ssä oli automaattitarkennus. Valitsimme yhden seitsemästä tarkennuspisteestä ja pidimme sen alueella, jonka halusimme teräväksi. Hämärässä automaattitarkennus kuitenkin petti useita kertoja. Valoa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi, jotta automaatti olisi löytänyt jotain, mihin tarttua, ja se siirsi tarkennusta edestakaisin yrittäessään löytää pisteen, johon tarkentaa. Kokeilimme sen sijaan tarkentaa käsin, mutta optisen etsimen 0,88-kertainen suurennos oli melko pieni ja lisäksi pimeä, joten oli lähes mahdotonta nähdä, oliko tarkennus kohdillaan, kun säädimme sen itse.

Kokemus oli täysin eri uudella EOS R7:lla, jossa on elektroninen etsin, joka näyttää paitsi värit ja valon samanlaisina kuin valmiissa kuvassa myös paljon suuremman, 1,15-kertaisen suurennoksen. Etsimen kuva oli siis paljon kirkkaampi ja suurempi. Lisäksi EOS R7:llä ei tarvinnut säätää tarkennusta lainkaan käsin.

Kahden kameran välillä on merkittävä ero sekä kohinan että yksityiskohtien määrässä. Tässä zoomasimme pienempään osaan kuvasta.

Teknisten tietojen mukaan EOS 10D:n automaattitarkennus toimii enintään 0,5 EV:n valossa, kun taas EOS R7 toimii enintään -5 EV:n valossa, eli noin 45 kertaa heikommassa valossa. Ero oli selvästi havaittavissa. R7:n automaattitarkennus saattoi vähän epäröidä, mutta löysi kohteen ennen pitkää, ja pystyimme jopa käyttämään silmätunnistusta, joka tarkensi muusikoiden silmiin. Olimme etukäteen ohjelmoineet silmätunnistuksen painikkeeseen kameran takapuolella. Näin pystyimme tarkentamaan muusikon silmiin painamalla painiketta kameran takapuolella, mikä oli paljon helpompaa ja tarkempaa kuin yli 20 vuotta vanhalla kameralla.

Uusi EOS R7 tarkensi ongelmitta silmään, kun taas EOS 10D ei yksinkertaisesti kyennyt tarkentamaan, joten meidän oli yritettävä tarkentaa käsin pimeässä.

Kun palasimme kotiin konsertista ja avasimme kuvat, huomasimme, ettei yksikään vanhan kameran tiedostoista ollut täysin terävä. Alkuun olimme silti positiivisesti yllättyneitä niiden laadusta. Olimme odottaneet, että kohinaa olisi valtavasti, mutta se näytti kohtuulliselta, kun avasimme raakakuvat Lightroomissa.

Kohina oli itse asiassa samalla tasolla kuin uuden EOS R7:n kuvissa, jotka oli otettu ISO 12 800:lla ja paljon korkeammalla resoluutiolla. Kun aloimme säätää valoisuutta, vanhan kameran kuvien kohina tuli kuitenkin paljon selvemmin esiin. Lightroomin Denoise-tekoälytoiminnon avulla kuvat molemmista kameroista saatiin lähes kohinattomiksi. EOS 10D:n kuvat olivat yleisesti ottaen hieman pimeämpiä, ja yksityiskohtien määrä oli luonnollisesti resoluution vuoksi paljon vähäisempi.

Konsertti oli kova koitos molemmille, mutta uusi kamera selviytyi tehtävästä helposti. Vanha peilijärjestelmäkamera ei tuottanut yhtään kuvaa, jonka tahtoisimme säilyttää. Siksi päätimme kuvata suotuisammissa olosuhteissa. Lauantaina satoi koko päivän ja oli ikävä valo, mutta sunnuntaina oli aurinkoista ja sininen taivas, joten lähdimme ulos ottamaan maisemakuvia. Valo oli tarpeeksi voimakasta, että pystyimme asettamaan EOS 10D:n ISOn arvoon 100. Jätimme EOS R7:n ISO automaatille, joka valitsi itse ISO 100:n kaikkiin kuviin. Helppoa!

Hyvässä valossa EOS 10D:n automaattitarkennus toimi paljon paremmin. Valit­simme kiinteän tarkennuspisteen, ja kamera tarkensi nopeasti ja tarkasti. Emme itse asiassa huomanneet suurta eroa kahden kameran automaattitarkennuksessa paikallaan pysyvissä kohteissa.

Uudella kameralla oli kuitenkin paljon helpompi sommitella kuvia. Sen lisäksi, että etsin on paljon suurempi ja todenmukaisempi, pystyimme käyttämään sommitteluun myös suurta, kääntyvää näyttöä, joten meidän ei tarvinnut pitää kameraa silmällä, vaan pystyimme kuvaamaan maanpinnan tasalta tai lantion korkeudelta ja silti näkemään, mitä saimme kuvaan.

EOS 10D on vanhempi malli, jossa ei ole live view -toimintoa. Ilman sitä ei voi nähdä sommittelua kameran näytöllä ennen kuvan ottamista. Siksi EOS 10D:llä kuvatessa ainoa vaihtoehto oli pieni ja hieman tumma etsin, joka ei edes näytä koko kuva-alaa, vaan vain 95 prosenttia siitä. Kuvien reunoille mahtuu siis hieman enemmän kuin etsimessä näkyy.

Vanha kamera kunnostautui maisemakuvissa, ja saimme yllättävän hyvät ­värit, jotka miellyttivät meitä useassa tapauksessa enemmän kuin EOS R7:n värit. Kamera kuitenkin valotti usein huomattavasti kirkkaammin kuin EOS R7 – jopa liian kirkkaasti meidän makuumme. Värisävyjä ja valaistusta voitiin kuitenkin säätää kuvankäsittelyssä, jossa mahdollisuudet kuvien paranteluun ovat huomattavasti 20 vuoden takaista paremmat.

Se ei silti muuta sitä, että moderni kamera on parempi lähes kaikissa suhteissa ja pystyy ottamaan kuvia, joihin vanha malli ei yksinkertaisesti pysty. Yhdessä asiassa vanha kamera on kuitenkin mielestämme selvästi edellä. Se on nimittäin paljon mukavampi kädessä ja tuntuu paljon vankemmalta ja ammattimaisemmalta, ja suljinäänikin kuulostaa paljon paremmalta. EOS R7 tuntuu käsissä epämääräisemmältä ja harrastelijamaisemmalta.