Canonin ja Sonyn tavoin myös Nikon oli valmistanut lippulaivansa toimintakuvaukseen tämän vuoden olympialaisia varten. Olympialaiset siirrettiin, ja Nikonin olisi kannattanut odottaa vähän, koska vaikka D6 on täysverinen kinokoon ammattikamera, siinä on joitain ominaisuuksia, joiden osalta se ei pääse aivan maaliin asti.
Sarjakuvausnopeus on 14 kuvaa sekunnissa eli hieman vaatimaton verrattuna 20 kuvaan, mihin Canonin ja Sonyn huippumallit yltävät. Pesunkestävälle toimintakuvaajalle se voi tarkoittaa ratkaisevan silmänräpäyksen menettämistä kuvasarjassa. Nikonin etuna on kuitenkin uusi 105 pisteen tarkennusjärjestelmä, joka toimii tarkasti ja nopeasti. Kun kuvasimme surffaajia ja luistelijoita, melkein kaikista kuvista tuli teräviä. Nikonin 3D-asetuksella ja uudella kasvojen- ja silmientunnistuksella näimme jo etsimen läpi, kuinka helposti kamera säilytti tarkennuksen riippumatta kohteen liikkeen nopeudesta.
Mutta kokemus muuttui, kun ryhdyimme kuvaamaan suorakatselun eli näytön kautta. Silloin D6 näet käyttää vain kontrastipohjaista automaattitarkennusta, joka ei pysy nopeiden kohteiden mukana. Olemme yllättyneitä siitä, että Nikon ei ole asettanut tätä etusijalle, vaan halvemmat kamerat kuten D780 ja sen kilpailijat ovat tässä kohti edellä. 1450 gramman painoisella D6:lla ei moni kuvaa kädet ojossa takanäytön kautta, mutta jalustalta se on järkevä vaihtoehto, ja suorakatselun kautta saadaan käyttöön hiljainen kuvaustila. Näyttö on suuri ja tarkka mutta hieman tumma, joten kirkkautta piti lisätä reilusti. Kuten Canonin vastaavassa mallissa, näyttö ei tässäkään käänny.
Valoherkkyys ylettyy arvoon ISO 102 400, ja jopa ISO 51 200:lla otetuista yökuvista tuli hienon yksityiskohtaisia. Herkkyyttä voi laajentaa ISO 3 280 000:een, mutta kuvilla ei tee mitään. Kamera valottaa perusvarmasti, ja värit ovat luonnollisia. Canonin kalliimpi kilpailija on tasaisempi kokonaisuus, ja Sonyn halvemmalla A9 II:lla on paljon parempi kuvata näytön kautta ja se on nopeampi.
HINTA
7500 euroa
