Sony Alpha330

Testissä Sony Alpha330

Sony tuo uhkarohkeasti markkinoille uuden järjestelmäkameran ilman mainittavia teknisiä parannuksia. Katsoimme, riittävätkö keveys, uusi pakettiobjektiivi ja parantunut käytettävyys tekemään sen houkuttelevaksi.

torstai 13. elokuuta 2009

Sony Alpha330:n uudella näyttövalikolla on tarjota aloittelijalle nerokas hienou . Näkyvissä on kaksi suurta asteikkoa suljinaikoja ja aukkoa varten, ja syväterävyyden ja lyhyen suljinajan vaikutus kuvaan näytetään havainnollisesti kuvakkein. Asetusten kanssa voi leikkiä ja kuvaa muuttaa laajempaa terävyysaluetta tai nopean liikkeen pysäyttämistä painottaen, tai mikä milloinkin sattuu miellyttämään. Kameran kulloisetkin asetukset ovat koko ajan selkeästi esillä.

Se on mainiota havainto-opetusta järjestelmäkameraan ensi kertaa tarttuvalle. Eri kohdeohjelmat selostetaan selvällä suomenkielellä, mutta muita toimintoja ei, päinvastoin kuin esimerkiksi kilpailijat Nikon ja Olympus tekevät.

Kamera korvaa Alpha300- mallin. Suurimmat erot edeltäjäänsä kamera näyttää heti käteen otettaessa. Muotoilu on nyt kauniimpi, hienostuneempi ja haluttavampi. Se ilmenee niin katsottaessa etsimen läpi kuin tukevampana ja parempana oikean käden kahvan muotoiluna kameran molemmin puolin.

Epätarkka suorakatselu

Kamerassa on lukuisia pikkuparannuksia, joista kaksi on ylitse muiden. Ensiksikin muistikortti sekä usb- ja HDMI -liitännät on nyt koottu saman liukusuojuksen alle kameran vasemmalle puolen. Muutos on toimiva ja looginen. Toiseksi painikkeiden korkeutta on muutettu kompaktikameramaisemmaksi. ISOherkkyyden, salaman, näytön asetukset ja monet muut asetukset tehdään nyt navigointipainikkeella. Kameraa on siksi vaikeampi käsitellä talvella tai käsineet kädessä, painikkeet kun ovat entistä pienempiä ja lähempänä toisiaan. Järjestely on tuttu niille, jotka ovat tottuneet kuvaamaan kompaktikameralla.

Edeltäjän monipuolinen 2,7-tuumainen näyttö on säilytetty. Yhdessä suorakatselun ja hyvän automaattitarkennuksen kanssa se mahdollistaa tavallista monipuolisemmat kuvakulmat. Näyttöä voi käyttää vain pystytai vaakasuorassa, kun esim. Nikon D5000:n näyttö on paljon monipuolisempi. Tässä suhteessa Sony tulee jälkijunassa.

Käytännössä suorakatselutoiminto ei ole sitä tasoa, jota siltä pitää voida odottaa vuonna 2009. Näyttö 230 400 pikseleineen ei ole erityisen tarkka, sillä se saattaa näyttää otoksien valotuksen jopa 0,7 himmenninaukon verran väärin. Siksi todellisuudessa oli oikein valotettu kuva saattoi näyttää näytöllä liian pimeältä. Se johti aluksi muutamaan virhearviointiin.

Ratkaisimme valotusongelman vilkuilemalla tämän tästä kuvan histogrammia, sen sijaan että olisimme luottaneet näyttökuvaan. Onkin jo toinen juttu, kuinka moni aloittelija haluaa tehdä niin. Suorakatselun värintoisto ei ole aina täsmällinen, mutta se on riittävän hyvä esimerkiksi kuvien esittämiseen.

Yksi suorakatselun etu on, että se on ainoa tapa saada kasvontunnistustoiminto toimimaan järjestelmäkamerassa.

Sony toi kasvontunnistuksen ensimmäisten joukossa kompaktikameroihinsa, mutta ei ole vieläkään saanut sitä uusiin järjestelmiinsä, vaikka kilpailijat ovat. Toiminto on hyödyllinen, ja sen pois jättäminen Alpha330:sta on selvä puute. Automaattitarkennus suorakatselun kanssa on kuitenkin paljon kilpailijoita nopeampi.

Lue loput testistä DIGI KUVA -lehdestä 12/2009

Ehkä sinua kiinnostaa...

Saat jännittävää sisältöä suoraan sähköpostiisi!