Panasonic Lumix DMC-GF1

Tuskin pöly oli laskeutunut Olympus E-P1:n esittelyn jälkeen, kun Panasonic jo esitteli Micro Four Thirds -kameran. Panasonicilla on aivan oma lähestymistapansa, ja sen tuloksena on syntynyt hieno kamere.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Panasonic Lumix DMC-GF1

Micro Four Thirds -standardin ajatuksena on rakentaa järjestelmäkameran kennon ympärille pienikokoinen ja hyvälaatuinen vaihto-objektiivikamera, jossa ei ole peiliä, sen vaatimaa koneistoa eikä tähtäinprismaa. Olympus ja Panasonic ovat tehneet tämän standardin mukaisia vaihto-objektiivikameroita ja kaikki Four Thirds -järjestelmän objektiivit, objektiivisovitteet, järjestelmäkameran mahdollisuuksiin ja erinomaiseen kuvanlaatuun. Siinä on myös onnistuttu varsin hyvin. Vaikka Panasonic Lumix DMC-GF1:een saa pitkiä teleobjektiiveja ja todellisia laajakulmaobjektiiveja, ei kameran vahvuus ole niissä. GF1 on kevyt kamera, jolla saa huomaattomasti ja hiljaisesti teknisesti hyvälaatuisia reportaasikuvia. Kameran voi ottaa esiin helposti tilanteessa kuin tilanteessa, eikä kamera paljasta kuvaajan ammattimaisuutta, eikä tunnelmasta tule sen vuoksi vaivautunut. Erityisesti Lumix G 20mm/F1.7 -objektiivia käytettäessä kamera on pieni. Polttovälikerroin on kaksi, joten objektiivi vastaa 40 mm.

Oma muotoilufilosofia

Olympus on antanut omalle E-P1-kameralle retroulkoasun, mutta Panasonic on valinnut toisen tyylin. GF1 muistuttaa Panasonicin muita malleja, joten Panasonic-käyttäjät tuntevat Lumix DMC-LX3:n helposti omakseen. Muotoilu on sopiva ja käyttö on helppoa. Kamera ja objektiivit tuntuvat tukevilta. Ergonomia on muuten hyvä, mutta oikealle kädelle kaipasi parempaa tarttumakohtaa. Kamerassa on kaikki kaivatut automatiikkaja käsisäätötoiminnot ja myös Panasonicin mainio iA-automatiikka. Se tunnistaa kohteen tyypin ja säätää kameran asetukset oikein. Pieni symboli näyttää mi- ten kamera on tunnistanut aiheen. Kameraan voi ohjelmoida kaksi säätöä, C1 ja C2. Niistä on nopea valita sopivat säädöt vaikka kesken kiireisen hääkuvauksen. Kumpaankin voidaan ohjelmoida etukäteen ne säädöt, joita tilanteessa tullaan tarvitsemaan. Merkittävin uusi säädin on kameran takana yläosassa. Sitä painamalla voi säätää valotusajan ja aukon. Valitut arvot näkyvät näytöllä, mutta vain 1,5 mm korkeana tekstinä. Se tekee säätämisen melko hankalaksi ja säätäminen vaatii tarkkaa lähinäköä. Olympus E-P1:ssa ei ole salamaa, mutta Panasonic GF1:ssä on pieni salama. Sen ohjeluku on vain 6. Salama kääntyy ylös kameran yläkulmasta. Teho ei ole suuri, mutta usein pienestäkin salamasta on hyötyä lisävalona tai varjojen poistajana. Panasonicin erillisissä FL360ja FL500-salamalaitteissa ohjeluvut ovat 36 ja 50. Ne maksavat 340 ja 520 euroa.

Lue loput testistä DIGI KUVA -lehdestä 03/2010

Ehkä sinua kiinnostaa...

Saat jännittävää sisältöä suoraan sähköpostiisi!