Filmikuvaamisen aikoina valokuvaajat vedostivat filmirullan kaikki kuvat pienessä koossa yhdelle arkille. Se oli paljon kätevämpää kuin negatiivien kurkistelu, sillä kontaktiarkille kootuista pienoiskuvista näki välittömästi, millaiselta lopullinen vedostettu valokuva tulisi näyttämään.