Suurtesti: kuva-arkisto kuntoon

Kun kuvakokoelma järjestetään arkisto-ohjelman avulla, kuvaaja saa hyvän yleiskuvan isostakin kuvamäärästä. Tarvittavat kuvatkin löytyvät nopeasti. Näin on periaatteessa, mutta ei aina käytännössä. Testimme osoittaa, että ohjelmien välillä on suuria eroja.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Kuvaaja muistaa ottamansa kuvat usein erittäin hyvin, mutta jos kuvan sitten haluaa löytää käsiteltäväksi, homma muuttuukin paljon vaikeammaksi. Mitä pidempi aika kuvauspäivästä kuluu, sitä vaikeampi on muistaa, mihin kuva on tallennettu. Ja kun aikaa kuluu, itse kuvakin alkaa unohtua. Viimeistään tässä vaiheessa kuvaajaparan pitäisi harkita vakavasti ohjelmaa, joka auttaa kuvakokoelman hallinnassa. Tällaisen ohjelman avulla voi liittää kuvaan hakemista helpottavia tietoja. Niiden avulla ohjelma löytää halutun kuvan hetkessä.

Ohjelmien muutaman kympin hinnaneroilla ei ole juurikaan merkitystä sen rinnalla, että ohjelma soveltuu käyttäjän omiin tarpeisiin. Onneksi nykyisin ohjelmia ei tarvitse ostaa sokkona, sillä niistä voi ladata kokeiluversion, joka toimii kuukauden ajan. Kokeiluversion voi ladata valmistajan verkkopalvelusta. Parin sopivan ohjelman perusteellinen kokeilu kannattaa, sillä kuvakokoelman tietojen siirtäminen toiseen ohjelmaan on voi olla työläs projekti.

Arkisto-ohjelmien hyviä puolia

Vaikka kuvia olisi tuhansia, oikea kuva löytyy nopeasti. Kuvia voi poimia hyvinkin tarkasti yhdistelemällä erilaisia hakukriteereitä.

Jos kamera on liittänyt kuvaan kuvauspaikan gps-koordinaatit, monissa kuvaohjelmissa voi kuvat sijoittaa kartalle näiden paikannustietojen avulla.

Useimmilla ohjelmilla voi myös käsitellä kuvia. Jotkin ohjelmista ovat niin monipuolisia, että valokuvaaja ei välttämättä muuta kuvaohjelmaa tarvitsekaan.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Saat jännittävää sisältöä suoraan sähköpostiisi!