Tekoälykuvien tekijänoikeudet

Tekoälyn avulla luotujen kuvien tekijänoikeussäännöt askarruttavat niin maallikkoja kuin asiantuntijoitakin. Yritämme valottaa vaikeaa aihetta.

Suomessa tekijänoikeuksista säädetään tekijänoikeuslailla. Lain mukaan ”sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.”

Valokuvien osalta laki tuntee kuitenkin meillä ja muissakin Pohjoismaissa kaksi eri suojan muotoa, valokuvateoksen suojan ja valokuvaajan lähioikeuden, jotka koskevat käytännössä kaikkia valokuvia mutta jotka syntyvät eri perustein.

Valokuvateoksen suojan saavat valokuvat, jotka ylittävät teoskynnyksen eli niitä voidaan pitää itsenäisinä ja omaperäisinä teoksina. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun valokuvaaja on tehnyt valokuvaa luodessaan esimerkiksi valaistukseen, sommitteluun, kuvakulmaan jne. liittyviä luovia valintoja.

Jos valokuva ei täytä omaperäisyyden vaatimusta eikä se siten ylitä ns. teoskynnystä, kyseessä on tavanomainen valokuva eikä teos. Tällöin valokuva ei saa valokuvateoksen suojaa vaan sitä koskee valokuvaajan lähioikeus.

Suomessa tekijänoikeutta ei tarvitse erikseen rekisteröidä, sillä se on voimassa teoksen luomishetkestä alkaen tekijän kuolemaan asti ja vielä 70 vuotta sen jälkeenkin. Valokuvaajan lähioikeuden suoja-aika on lyhyempi, 50 vuotta kuvan valmistusvuoden päättymisestä.

Tekijänoikeus valokuvateokseen voi syntyä vain luonnolliselle henkilölle eli teoksen tekijälle. Jos valokuvateoksella on useita tekijöitä, jotka ovat tehneet teoksen yhdessä eivätkä osuudet muodosta itsenäisiä teoksia, tekijänoikeus syntyy tekijöille yhteisesti. Valokuvaajan lähioikeus syntyy kuvaajalle eli kameran käyttäjälle. Tekijänoikeus ei lain mukaan voi syntyä yritykselle tai yhteisölle – eikä myöskään tekoälylle.

Lähde: Käytännön opas valokuvaajan tekijänoikeudesta

Kun kuva tuotetaan tekoälyllä, ihminen ei osallistu aktiivisesti kuvan varsinaiseen luomiseen. Tekoälyä käytettäessä luova taho, joka säveltää musiikkia, luo kuvaa, yhdistelee värejä jne., on tekoäly.

Ihmisen tehtävänä on kirjoittaa kehotus, joka kertoo, millainen kuvan pitäisi olla. Näin toimii esimerkiksi suosittu tekoälykuvapalvelu Craiyon.

Craiyonissa käyttäjä valitsee syötekentän alta Photo-kuvakkeen ja kuvailee haluamansa kuvan, jolloin robotti alkaa generoida kuvaa. Jonkin ajan kuluttua tuloksena on erilaisia pyyntöön perustuvia kuvia. Dall-E-palvelu toimii pitkälti samalla periaatteella.

Karkeana nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että tekoälygeneraattorin käyttäjä on vastuussa siitä, että tekoälyn luoma kuva ei ole niin lähellä jonkun toisen kuvaa, että sen tekijänoikeuksia loukataan. Sen sijaan sellaisten tekoälyn tuottamien kuvien käyttö, joissa on tunnistettavia elementtejä jo olemassa olevista kuvista, voi loukata niiden tekijöiden tekijänoikeuksia.

EU:n tekijänoikeusdirektiivi vuodelta 2019 turvaa kuvataiteilijoiden tekijänoikeudet alkuperäisteoksiinsa siinä tapauksessa, että esimerkiksi liikeyritykset haluavat käyttää teoksia tekoälynsä kouluttamiseen.

Direktiivi antaa kuitenkin esimerkiksi tutkijoille laajemmat oikeudet hyödyntää teoksia tiedonlouhintaan silloin, kun tiedonlouhintaa tehdään tieteellistä tutkimusta varten ja toimijoilla on suojattuun aineistoon laillinen pääsy.

Suomessa direktiivin pohjalta uudistettu tekijänoikeuslaki astui voimaan huhtikuussa 2023.

Immateriaali-, internet- ja työoikeuteen erikoistunut juristi Jussi Kari kirjoittaa tekoälyllä luotujen kuvien tekijänoikeuksista blogissaan näin:

”Tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeus kuuluu teoksen luoneelle henkilölle. AI-taiteen kohdalla se on lähes varmasti AI:ta käskyttävä henkilö. AI itse ei voi saada tekijänoikeutta koska nykyiset AI:t eivät voi olla oikeussubjekteja, eli niillä ei voi olla oikeuksia.

Jotta teos voisi saada tekijänoikeuden suojaa, sen tulee kuitenkin olla itsenäisen luomistyön tulos. AI-teos ei välttämättä ylitä tätä kynnystä. Jos AI:n käyttäjä kuitenkin säätää AI:n asetuksia tarpeeksi, teoskynnys voi ylittyä. Koska pelkkä työn määrä ei kuitenkaan ole ratkaiseva, ei pitkällinenkään AI:n säätäminen auta, jos lopullinen teos ei kuitenkaan ilmennä itsenäistä luomistyötä. Tilanne on kiinnostava ja ratkennee vasta tuomioistuimissa.”

Yksi mahdollinen ratkaisu on se, että loppukäyttäjälle syntyy tekijänoikeutta vähäisempi suoja tekoälyn avulla tuotettuun sisältöön. Se voisi periaatteessa rajoittaa muiden mahdollisuuksia ansaita rahaa toisen luomalla sisällöllä.

Se, että tekijät eivät enää automaattisesti saa tekijänoikeuksia journalistisessa ja taiteellisessa sisällössä käytettyyn ainutlaatuiseen aineistoon, tekee sisällöntuottajista entistä haavoittuvampia.

Tällä hetkellä ei ole mitään ei ole takeita siitä, että käyttäjä saa tekoälyllä tuotetusta sisällöstään korvauksen, jos sitä käytetään jossakin muussa yhteydessä.

Tekijänoikeuslaki suojaa alkuperäisteoksia, mutta tekoälyn tuottaman sisällön alkuperäisyyden määrittäminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Tilannetta mutkistaa se, että oikeuslaitos ei ole vielä ratkaissut, kuinka paljon ihmisen panosta tarvitaan, jotta tekoälyllä luotua kuvaa voidaan pitää alkuperäisenä.

Näin ollen tekoälyn avulla luodun kuvan tekijänoikeudellinen asema ratkennee vasta myöhemmin oikeuskäytännön muotoutuessa.