Kevät on tullut, ja eläimiä on enemmän liikkeellä kuin talvipakkasilla. Kevät on luontokuvaajalle parasta aikaa saada eläimiä kameran tähtäimeen.
Ensimmäisenä nisäkkäistä mieleen tulevat tietysti jänikset, kauriit ja ketut sekä siilit, joita näkee jopa kaupunkialueilla, mutta muitakin kiinnostavia lajeja löytyy. Kevät saa talvehtineet luontokappaleet heräämään ja etsimään ruokaa, ja lähes kaikkia lajeja on todennäköisintä saada kuviin juuri keväällä, kun parinmuodostus on kiivaimmillaan tai siinä vaiheessa, kun jälkeläiset alkavat tutkia ympäristöään.
Tässä esittelemiämme lajeja on paras aika kuvata juuri keväällä. Niistä voi saada hienoja otoksia, joita harvalla on albumeissaan ennestään.
Osa valitsemistamme kuudesta lajista on helppo löytää, kun taas toiset ovat arkoja, eikä niitä ei saa noin vain kameran eteen. Toisaalta, kun tietää, mistä ja mihin vuorokaudenaikaan etsiä, on todennäköistä onnistua.
Valmistaudu kunnolla
Eri lajit ovat liikkeellä eri vuorokaudenaikoina, joten mahdollisuudet riippuvat myös kellonajasta. Kerromme parhaat ajankohdat näiden lajien näkemiseen. Useimmat ovat aktiivisia auringonnousun ja -laskun aikaan, ja silloin saa usein parhaat kuvat. Aamun ja illan valo on lämmintä ja pehmeää, joten kuvausretki kannattaa tehdä varhain aamulla tai myöhään illalla. Keskipäivällä auringonvalo voi olla liian kirkasta ja vastavalo voimakasta tai varjot jyrkkiä. Päivä on harvoin paras aika eläinten valokuvaamiseen. Ohuen pilvikerroksen läpi paistavassa auringonvalossa on kuitenkin mahdollista saada komeita kuvia myös keskellä päivää, jos vain eläimiä on liikkeellä.
Monien eläinten kuvaaminen onnistuu tavallisella kameralla ja zoom-objektiivilla. Useissa tapauksissa teleobjektiivi on kuitenkin suositeltavampi. Telellä saa eläimet kuvaan ilman, että joutuu menemään niin lähelle, että säikäyttää ne pois. Häiritse eläimiä mahdollisimman vähän, varsinkin lisääntymiskaudella. Me opastamme kuhunkin tilanteeseen parhaat välineet ja varusteet, sekä niiden käytön ja käytettävät asetukset.
Kumisaappaat ovat hyvä vakiovaruste, kun kuvaat esimerkiksi kyykäärmeitä, sekä heinikossa punkeilta suojaamassa.
Ilvekset liikkuvat hämärissä
Kohteen ja taustan välissä on hyvä olla melko pitkä matka, niin tausta sumentuu hyvin.
Missä ilveksiä näkee
Ilvekset ovat yleensä liikkeellä ilta- ja aamuhämärissä. Ilves on melko helppo huomata avoimessa maastossa, kun se kiertää reviiriään tai on etsimässä ravintoa. Ilves lähtee illalla saalistamaan ja liikkuu peltoaukeiden reunoja metsänrajassa tai veden äärellä pyydystäessään jäniksiä ja kauriita. Ilveksen tassunjäljet ovat suuret ja pyöreät ja jätökset kuin koiralla mutta suurempia. Riistainfo.fistä voi katsoa, millaiset ilveksen jäljet ovat.
Kuinka ilveksestä saa kuvan
Ilves pötkii yleensä tiehensä ihmisen nähdessään. Paras paikka kuvata ilveksiä on piilokoju tai liikkeestä aktivoituva polkukamera. Kun saa selville, missä ilves kulkee, polkukamera kannattaa pystyttää sen vakioreitille. Kun kamera kuvaa eläintä polun suuntaisesti eikä sen poikki, kamera ehtii ottaa useampia kuvia eläimestä. Kamera kannattaa asentaa ottamaan kuvaa noin puolesta metristä-metriin korkeudelta jatkuvalla tallennuksella sekunnin välein.
Perhoset kevätniityllä
Käytä suurta aukkoataustan sumentamiseen ja 1/1000 s suljinaikaa liikkeen pysäyttämiseen.
Missä perhosia näkee keväällä
Perhoset kuuluvat varmoihin kevään merkkeihin. Aikuisina talvehtineet viime kesän perhoset ovat ensimmäisinä liikkeellä – nokkos- ja neitoperhot, suruvaipat, sitruunaperhoset ja herukkaperhoset. Kun leskenlehdet ja pajut kukkivat, perhoset saavat niistä ravintoa, joten niitä kannatta etsiä päivälllä ensi kukkijoiden luota. Aamulla, kun on viileää, perhoset lämmittelevät siivet levällään auringossa, jolloin ne on helppo saada kuvaan. Kun tulee lämpimämpää, ne alkavat etsiä ravintoa. Silloin perhosista voi saada hyviä kuvia lennossa. Lämpötilan laskiessa ne laskeutuvat korsille ja kukille. Iltapäivän kultaisessa valossa perhoskuviin saa hienon tunnelman.
Näin otat onnistuneita kuvia
Perhoset liihottelevat ympäriinsä, mutta ne palaavat usein takaisin kukkiviin kasveihin. Tarkenna kukkiin ja odota perhosen laskeutuvan. Taustan on hyvä olla mahdollisimman rauhallinen, jotta perhosen värit korostuvat. Aina yhtä toimivia ovat ylhäältä otetut kuva perhosesta siivet levällään tai sivusta otettu kuva, jossa siivet ovat ylhäällä. Makro-objektiivilla saa talteen yksityiskohdat, mutta se edellyttää niin lyhyttä välimatkaa, että perhonen lehahtaa helposti pois. 120-200 mm teleobjektiivi on usein parempi valinta, koska telen kanssa ei tarvitse mennä aivan liki kohdetta, ja silti saa hyviä kuvia. Jos haluaa päästä vielä lähemmäs, ratkaisu on n. 60 euron makrosovitin.
Villisianporsaat leikkivät
Possuja kuvatessa kannattaa etummaisen yksilön silmiin.
Missä villlisianpossuja näkee
VKotimaassa villisikoja on eniten Itä-Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa. Karjut voivat olla yli 200-kiloisia ja emakotkin 150-kiloisia. Villisiat pakenevat yleensä ihmistä, mutta nuoret karjut saattavat olla aggressiivisia. Possut ovat raidallisia ja syntyvät huhti-toukokuussa. Niitä voi nähdä emonsa kanssa pellon laidalla ruokaa etsimässä tai leikkimässä. Pohjoisessa Suomessa villisikoja ei näe kuin Ranuan eläinpuistossa.
Missä niistä saa kuvia
Uhatuksi itsensä tunteva villisika on vaarallinen. Niistä on siis syytä pysytellä kaukana. Villisialla on erittäin hyvä hajuaisti, joten niitä tarkkaillakseen pitää päästä tuulen yläpuolelle. Jotta saisi kuvia possuista, teleobjektiivi on ehdottomasti tarpeen. Kuvaa alhaalta, eläinten silmien tasolta. Pukeudu kuvausreissulla luontoon sopiviin maanläheisiin sävyihin, niin eläimet eivät huomaa sinua niin helposti. Tue objektiivi kiveen, mättääseen tai kantoon, niin saat tarkkoja kuvia.
Kyykäärme paistattelee päivää
Käärmeen liikkeet voivat olla todella nopeita. Valitse vähintään 1/500 sekunnin valotusaika ja suurin mahdollinen aukko.
Missä kyitä näkee
Kyyt heräävät talvihorroksesta varhain keväällä, jolloin niitä näkee eniten, koska ne tankkaavat auringon lämpöä. Ne makaavat usein metsäaukioilla auringossa kivellä tai kannolla. Ne pysyttelevät päivälläkin auringossa mutta siirtyvät kasvillisuuden sekaan. Kyykoiraiden kosiokamppailusta voi saa mahtavia kuvia. Loppukeväästä voi nähdä kyykoiraiden kilpailevan naaraan suosiosta painamalla toisiaan alas ja kietoutumalla toistensa ympärille. Kyy on myrkkykäärme, mutta sen purema on aikuiselle vain harvoin kovin vaarallinen. Kyy puree vain itsepuolustukseksi, joten siihen kannattaa pitää kunnioittava etäisyys, liikkua rauhallisesti ja välttää yllättäviä liikkeitä. Suomen herpetologinen yhdistys järjestää keväisin retkiä käärmeiden paistattelupaikoille.
Miten niistä saa hyviä kuvia
Käytä 200-600 mm teleobjektiivia, niin saat hyviä kuvia joutumatta menemään ihan lähelle. Kyykisty aivan alas, että saat kuvat käärmeiden tasalta. Suuren teleobjektiivin pitäminen vakaana maan rajassa voi olla raskasta. Pienestä jalustasta on silloin apua. Gorillapod-tyyppinen jaokkeinen jalusta, jonka jalat saa taivutettua mihin suuntaan tahansa ja levälleen maata vasten, on hyvä ja yleensä myös edullinen ratkaisu. Muista tarkistaa, että jalusta kestää kuvauskalustosi painon. Ole kärsivällinen ja kuvaa niin kauan, että saat hyviä kuvia.
Hylkeet luodoilla
Valitse suurin aukko, auto ISO ja 1/500 sekunnin suljinaika, niin saat droonilla teräviä kuvia hylkeistä.
Missä hylkeitä näkee
Harmaahylje eli halli on suomen yleisin ja suurin hyljelaji. Niitä esiintyy koko Perämerellä ja Suomenlahdella. Itämerennorppaa eli kiehkuraishyljettä esiintyy Suomenlahdella. Hylkeitä voi nähdä useita kerralla ulkoluodoilla touko-kesäkuun vaihteessa karvanvaihdon aikaan. Hylkeitä ei pidä häiritä liikkumalla niiden pesintäalueilla keväällä. Saimaannorpan pesinnän takia Saimaan luodoilta ja rantakinoksilta on syytä pysyä poissa huhtikuun loppuun asti.
Miten niistä saa hyviä kuvia
Hylkeet pakenevat välittömästi veteen, jos ne havaitsevat ihmisen lähistöllä. Rannalta on melko turha edes yrittää luvata hylkeitä ilman droonia, jolla pystyy pysyttelemään riittävän kaukana. Droonilla saa myös kiinnostavia kuvakulmia hylkeisiin, esimerkiksi ylhäältä tai veden pinnan tuntumasta ja kuvaamalla mereltä maalle päin. Loppukeväästä järjestetään hyljesafareita, joilla kuvaamalla aluksesta teleobjektiivin kanssa saa hyviä kuvia hylkeistä.
Kontiainen kurkkii keosta
Käytä 1/320 s suljinaikaa ja auto ISO -asetusta niin asetus säätyy valaistusolosuhteiden mukaan.
Missä kontiaisia näkee
Kontiaista esiintyy Suomen eteläosassa varsinkin Kaakkois-Suomessa. Kontiaisen läsnäolon tunnistaa kartiomaisista keoista. Kontiainen käy käytävistään ulkoilmassa aamulla ja iltapäivällä. Sateen jälkeen todennäköisyys on suurempi. Kontiainen valvoo ja nukkuu neljä tuntia kerralla, joten ole kärsivällinen tai viritä polkukamera.
Miten niistä saa hyviä kuvia
Kun olet löytänyt kontiaisen keon, jonka alla on asuttu luolasto. Pystytä kamera jalustalle kohti kekoa – mieluusti pystyyn niin, että saat kuvaan sekä kontiaisen että taustan. Tarkenna kamera kekoon, valitse esim. F2.8 aukko, niin että saat kauniin sumennuksen taustaan. Laukaise kamera etälaukaisimella, kun kontiainen näyttäytyy tai viritä liikeanturi. Malli, joka lähettää liikkeestä viestin mobiilisovellukseen, on hyvä.