6 varmaa sommittelusääntöä

 Perustelut: Kolmiosommittelulla voi luoda kuvaan joko harmoniaa ja vakautta tai mielenkiintoista liikettä. Jos kolmio seisoo kuin pyramidi kärki ylöspäin, se luo vakautta, kun taas sivulle tai alaspäin suuntautuva kärki luo dynaamisemman vaikutelman. Kolmio ohjaa katsetta liikkumaan kuvan tärkeimpien elementtien välillä.
Spesielt egnet til:  Familiebilder, gatebilder og ­dyrebilder som det skjer mye i, og som derfor gjør det enkelt for deg å finne tre elementer som kombinert danner en trekant i bildet ditt.

Käyttökohteet: Kolmio sopii hienosti esimerkiksi perhepotretteihin luomaan turvallisuudentunnetta. Toisaalta vilkkaista katu- ja eläinkuvista voi löytää ja rajata kuvaan kolmion muodostavia elementtejä ja siten korostaa valitsemiaan asioita.

Perustelut: Maailmassa useimmat asiat ovat vaaka- tai pystysuoria, ja siksi harvinaisemmat vinot linjat herättävät mielenkiintoa, joskus epäilyäkin. Vinot linjat pääkohteessa tai sen ympärillä kutsuvat katsomaan kuvaa tarkemmin.

Käyttökohteet: Makro- ja eläinkuvissa kohde on usein vähän tylsästi keskellä, joten niihin on hyvä sisällyttää vinoja linjoja. Esimerkiksi hyönteisiä kuvatessa se voi olla kukan varsi tai lehtiruoti, ja lintu­kuviin saa usein mukaan vinoja oksia. Myös staattisiin maisemakuviin saa ­lisää mielenkiintoa, jos mukana on vaikka rinne tai jokin vino rakenne.

Perustelut: Etualan epäterävä elementti herättää välittömästi huomiota ja suorastaan pakottaa katsojan paneutumaan kuvaan, jotta hän saa selville, mikä onkaan kuvan pääkohde. Dramaattinen etuala voi siis synnyttää kuvaan toiminnan tuntua ja lisätä mielenkiintoa – mutta joskus sitä voidaan käyttää myös piilot­tamaan taustalta ei-toivottuja elementtejä.

Käyttökohteet: Tällainen sommittelu on omiaan matka- ja reportaasikuvissa, joissa pyritään vangitsemaan paikan todellista olemusta. Sitä voi käyttää myös laajana kokokuvana otetuissa muotokuvissa, joissa liike luo kontrastia paikallaan olevaan malliin nähden.

Perustelut: Tyhjää eli negatiivista tilaa kuvassa ovat sellaiset avoimet ja tasaiset alueet kuin taivas tai autio maasto, joissa ei ole huomiota kiinnittäviä yksityiskohtia. Positiiviseksi tilaksi
puolestaan sanotaan kuva-alan niitä kohtia, jotka jotenkin erottuvat ympäristöstään, siis esimerkiksi kuvan pääkohde. Suuri negatiivinen tila korostaa pääkohdetta luoden sen ympärille ­dramatiikkaa, joskus sala­peräisyyttäkin, koska se voi vihjata jotain kohteen historiasta mutta ei paljasta kaikkea.

Käyttökohteet: Maisemat ja auringonlaskut ovat monen lempiaiheita, mutta maisemakuvat jäävät useasti vähän latteiksi. Niihin saa helposti lisäjännitettä hyödyntämällä tyhjän tilan sommittelua.
Esimerkiksi pelkän sinänsä kauniin tunturimaiseman ikuistamisen sijaan kuvan reuna-alueelle kannattaa ottaa mukaan pieni autiotupa, ja vaikkapa kuvan täyttävien auringonnousun tai laskun värien vasta­painona mukana voi olla mustana siluettina piirtyvä puhelinpylväs.

Perustelut: Kehystäminen on yksi suosituimmista valokuvien sommittelumalleista, koska sillä saa helposti aikaan näyttäviä kuvia. Kehystämällä voidaan kiinnittää katse pääkohteeseen, piilottaa epäsiistiä ympäristöä, lisätä syvyyttä ja kertoa kuvalle kontekstia antavaa tarinaa. Kehys voi olla tehokas, vaikka se ei ympäröisi kohdetta kokonaan – joskus voi riittää jopa vain muutama kuvan reunojen yli jatkuva oksa.

Käyttökohteet: Kehystämisen avulla saa esimerkiksi maisemista tai suosituista turistikohteista helposti hieman erilaisia kuvia. Tekniikka sopii myös häihin ja muihin juhliin, joissa haluaa ehkä kuvata varsinaisesti vain yhtä tai kahta ihmistä kerralla mutta samalla antaa vaikutelman, että heidän ympärillään on silti paljon ihmisiä ja tapahtumia.