8 luonnonilmiötä – ja niiden kuvaaminen

Halo on auringon – tai kuun – ympärillä oleva valo-rengas tai muu valoilmiö, joka syntyy valon taittuessa ja heijastuessa jääkiteissä korkealla Maan ylä-puolella. Aurinkoa ympäröivä valokehä on melko yleinen, ja sitä voi esiintyä ympäri vuoden, mutta yleisin se on kesällä. Haloja näkyy usein, kun lämmin rintama on lähestymässä ja korkealla olevien untuva- eli cirruspilvien peitto on ohut.

Aukon esivalinta F8.0, valonmittaus ”pistemittaus” ja valkotasapaino ”pilvinen”.

Pannukakkujää kuulostaa herkulliselta jälkiruoalta, mutta se tarkoittaa jäämuodostelmaa, jossa jää muodostaa halkaisijaltaan 30 sentistä kolmen metrin suuruisia pyöreitä lauttoja. Ilmiö syntyy veden liikkeen vaikutuksista sohjojäässä tai ohuessa jääkerroksessa, kun ei ole vielä niin kylmä että syntyisi jääkansi. ”Pannukakkujen” pyöreä muoto syntyy niiden törmäilystä toisiinsa. Valokuvaajan näkökulmasta jäät voivat luoda kauniita graafisia kuvioita esimerkiksi jokeen tai mereen. Noin 24 mm:n laajakulma on hyvä valinta.

Aukon esivalinta, F8.0 ja tarkennus noin kahden metrin päähän.

Kun hämärä laskee tuulettomana iltana ja ilma viilenee lämpimän päivän jälkeen, maa-alueiden ylle alkaa kertyä sumua. Tätä kutsutaan säteilysumuksi, ja se syntyy, kun jäähtynyt maa alkaa jäähdyttää myös yllään olevaa ilmaa. Säteilysumua nähdään useimmiten loppukesällä ja syksyllä alavilla mailla, kuten pelloilla ja soilla. Sumusta saa laajakulmaobjektiivilla klassisen maisemakuvan, mutta se saa sumun näyttämään heikommalta, kun taas teleobjektiivilla sumun saa hienosti tiivistettyä.

Kuvauskopterilla saa puolestaan hieman erilaisen näkökulman maisemaa peittävään sumukerrokseen. Useissa uudemmissa drooneissa on sekä laajakulma- että teleobjektiivi, joten voit vaihtaa objektiivia halutessasi lennosta.

Käsintarkennus, aukon esivalinta F8.0, ISO 100 ja mahdollisesti matala kelvinlukema viileyden lisäämiseksi.

Meteoriparvi on kiitollinen kuvattava, ja ne ovat melko yleisiä. Lyridien meteoriparven maksimi on aivan nurkan takana tämän lehden ilmestyessä. Etunurkasta ladattavasta kalenteristamme voit tarkistaa meteoriparvien ja muiden upeiden taivaan ilmiöiden ajankohdat. Skannaa linkkiin QR-koodista. Meteorit saavat nimensä siitä tähdistöstä, mistä päin ne näyttävät tulevan, joten voit etukäteen tarkistaa niiden suunnan taivaalla. Käytä laajakulmaa, jalustaa ja kauko- laukaisinta tai ajastinta. Aseta tarkennus äärettömään ja säädä sitä sitten hieman, kunnes tähdet näkyvät pieninä ja terävinä.

Manuaaliohjelma, F3.5, 25 sekuntia, ISO 3200, kelvinlukema 4 000.

Vyörypilvi näyttää pyörivän suorastaan vaaka-akselinsa ympäri, kun niin sanottu volutus eli rullamainen kumpukerrospilvi ilmestyy. Se on pitkä, putkimainen vaakasuora pilvi, joka muodostuu eri suuntaisten ilmavirtausten rajalla. Näitä pilviä esiintyy usein rannikolla ennen ukonilmaa, mutta ne voivat liittyä myös kylmään rintamaan tai voimakkaan merituulen jälkeiseen aamuun.

Aukon esivalinta, F8.0, tarkennusalue ”laaja”.

Tavallinen mutta silti jotenkin kiehtova sateenkaari tuo maisema- tai kaupunkikuvaan hieman taikaa. Se syntyy, kun auringon säteet osuvat ilmassa oleviin vesipisaroihin, jotka heijastavat valoa kuin prisma. Siksi sateenkaaria näkee yleensä silloin kun sataa ja paistaa yhtä aikaa – ja kun aurinko on selkäsi takana ja katsot sateeseen päin. Sateenkaaret ovat suurimpia – tai pikemminkin niistä voi nähdä eniten – kun aurinko on matalalla eli auringonnousun tai -laskun aikaan tai syksyllä, kun aurinko ei nouse edes keskellä päivää yli 17 astetta horisontin yläpuolelle. Jos sateenkaaresta näkyy vain pieni osa, kiinnitä huomio etualan sommitteluun. Teleobjektiivilla voit tiivistää kohdetta ja sommitella niin, että sateenkaari osuu tiettyyn elementtiin, kuten rakennukseen. Polarisoiva suodatin korostaa värejä mutta voi myös estää sateenkaaren synnyttämät heijastukset.

Aukon esivalinta, F8.0 ja Auto ISO.

Punaisia ja sinipunaisia sävyjä sisältävä ”taivaan palo” voi näkyä sekä aamulla että iltapäivällä, kun aurinko on matalalla. Pilviä tulee olla paljon, mutta ei mieluiten aivan horisontin yläpuolella. Lisäksi ilmassa on oltava hiukkasia, jotka imevät auringonvalon sinisiä sävyjä, esimerkiksi savua, pisaroita tai pölyä. Korkea ilmankosteus auttaa myös absorboimaan punertavia sävyjä niin, että taivas hehkuu violettina tai lilana.

Aukon esivalinta, F8.0, pistemittaus. Tarkennusalue keskellä (1/3 eteen).