Elämäntapana seikkailu: Damon Beckford

Beckfordin Instagram-profiililla on nykyisin yli 113 000 seuraajaa, ja hänen matkailu- ja valokuvauselämänsä näyttää varmasti monelle unelmalta. Siihen ei kuitenkaan ole päästy ilman kovaa työtä, ja tarvittiin merkittävä elämänmuutos, jotta hän löysi oikealle tielle.

”Olen aina ollut kiinnostunut valokuvaamisesta. Kun olin pieni, nappasin isoveljeni pokkarikameran aina tilaisuuden tullen ja valokuvasin kissaamme. Myöhemmin sain oman kameran, kuvasin luonnossa ja opin lisää, mutta ammattimaiseksi valokuvaajaksi ryhtyminen ei todellakaan ollut suunnitelmissani”, Beck­ford kertoo.

Koulun jälkeen Beckford työskenteli puolustusvoimissa kokkina, mutta valokuvaus kiinnosti enemmän kuin ruoanlaitto. Kun sitten ilmaantui mahdollisuus jakaa kuvia, hän tarttui siihen innolla.

”Olen ollut Instagramissa alusta lähtien. Aluksi jaoin tuokiokuvia elämästäni, lumilautailusta ja retkistä Suomen luonnossa, mutta innostuin muiden julkaisuista ja aloin haaveilla matkustamisesta ja yhä parempien kuvien ottamisesta.”

Vuonna 2014 Beckford oli saanut säästettyä rahat ensimmäiseen reppureissuunsa. Matka suuntautui Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan ja kesti kahdeksan kuukautta. Hän kuvasi paljon, mutta hänen taidoillaan ja kompaktikamerallaan oli rajansa.

”Tuo matka opetti minulle paljon. Sen myötä ymmärsin sekä taitojeni että varusteideni heikkoudet. Se vain lisäsi haluani lähteä uudelleen.”

Beckford paiski puolitoista vuotta töitä varastolla keräten rahaa seuraavaan matkaan ja parempaan kameraan.

”Palasin samoihin paikkoihin ja otin paljon samoja kuvia, mutta paremmin. Lähdin puhtaasti valokuvaamaan, ja minulla oli hyvin tarkat mielikuvat haluamistani kuvista.”

Yksi kohteista oli Jaavalla sijaitseva ­Borobudurin buddhalaistemppeli, jonka Beckford halusi kuvata auringonnousun aikaan. Niinpä hän heräsi yhdeltä yöllä ja ajoi neljä tuntia skootterilla Yogyakartan kaupungista temppelille.

”Oli vielä pimeää, kun saavuin, ja temppelialue oli kietoutunut sankkaan sumuun. Kuljin monta tuntia kuvaamassa temppelialueella auringon noustessa. Kuvat meditoivista munkeista aamu­sumussa olivat ensimmäisiä, joihin olin todella tyytyväinen.”

”Oli onni, että pääsin liikkeelle sinä aamuna, sillä pian sen jälkeen makasin kymmenen päivää vatsataudissa ennen kuin pystyin jatkamaan matkaa.”

Matka antoi Beckfordin valokuvaajan uralle todellisen sysäyksen. Hän keskittyi Instagramissa matkakuviin, keräsi suo­siota ja alkoi saada kuvaustöitä.

”Kuvasin kaikkea mahdollista: häitä, muotokuvia, myytäviä kiinteistöjä... Sitten korona pani kaiken jäihin, joten jatkoin edelleen päivätöissä. Pandemian päättyessä päättyi myös työsopimukseni varastolla, ja silloin päätin kokeilla, voisinko pärjätä kokopäiväisenä valokuvaajana.”

Toistaiseksi se on onnistunut. Beckford kuvaa yhä häitä ja kiinteistöjä, mutta nyt hänen yhteistyökumppaneihinsa kuuluvat myös esimerkiksi tuotemerkit Sony ja Jack Wolfskin sekä useat matkatoimistot.

”Kaikki ei todellakaan ole pelkkää luksusta, mutta se, että tätä voi tehdä elääkseen, on mahtavaa”, Beckford suitsuttaa.

Hän valitsee usein matkakohteensa niin, että siellä voi myös harrastaa esimerkiksi surffausta, lumilautailua tai vuorikiipeilyä. Monesti se on johtanut hermoja raastaviinkin elämyksiin.

”Pelottavinta oli vuonna 2019, kun taistelin tieni yli 6000 metriä korkean vuoren huipulle Boliviassa. Olin vuoristotaudin heikentämä, syönyt vain puoli omenaa ja tuskin nukkunut kahteen päivään, kun ryhmämme tuli 45 asteen nousulle. Pelkäsin kuollakseni, että jäisimme lumivyöryn alle, mutta selvisin noususta ja sain otettua huipulta upeita kuvia auringonnousun aikaan.”

Kun Beckford täytti hiljattain 30 vuotta, hän päätti lähteä kumppaninsa kanssa Islantiin. Matkasuunnitelmat muuttuivat yhtenä viimeisistä päivistä, kun he kuulivat tulivuorenpurkauksesta.

”Olin pitkään haaveillut tulivuoren kuvaamisesta. Ensimmäinen päivä meidän oli odotettava myrkyllisten kaasujen hälvenemistä, mutta sitten patikoimme varoituksista huolimatta kymmenen kilo­metriä paikan päälle. Siinä olivat hermot kireällä. Maa liikkui allamme ja puski maisemaan yhä lisää laavaa. Käynnistin droonini ja yritin lentää mahdollisimman lähelle, koska siinä ei ollut zoomia, mutta pelkäsin koko ajan, että kuumuus sulattaisi sen käyttökelvottomaksi.”

Lopulta sekä drooni että ihmiset selvisivät naarmuitta kotiin – mukanaan pari muistikortillista tulivuorikuvia, jollaisista Beckford oli haaveillut. Hänen seuraavat haaveensa saattavat viedä hänet yhä pohjoisemmaksi.

”Haluaisin kuvata arktisia alueita, jotka tulevat muuttumaan sadassa vuodessa dramaattisesti. Haluan näyttää, miten ilmastonmuutos jättää jälkensä maailmaan. Matkakuvaajana poden asiasta jatkuvasti syyllisyyttä. Yritän välttää lentämistä ja liikkua mahdollisimman paljon autolla tai junalla, mutta totta kai minunkin matkani pahentavat tilannetta”, Beckford valittelee, ennen kuin päästämme hänet tekemään lähtöä – maata pitkin – kohti uusia seikkailuja.