Opas: Ota ainutlaatuisia lintukuvia talvella

Vaikka puut ja pensaat olisivat paljaita, oksat voivat himmentää valoa. Käytä kameran suurinta aukkoa ja aseta automaattisen ISOn maksimiksi 12 800, jotta saat hyvän valotuksen. Jos linnut ovat vilkkaita, pidä suljinaika 1/2000 sekunnissa. Jos ne pysyvät aloillaan, voit päästää suljinajan 1/320 sekuntiin asti. Se minimoi kohinan ja voi luoda hienoa liikkeen tuntua putoaviin lumihiutaleisiin.

Lumi voi hämätä kameran valonmittausta ja aiheuttaa alivalotusta. Jos näin käy, lisää varovasti valoa valotuksenkorjauksella, mutta varo, etteivät huippuvalot pala puhki, ettet menetät yksityiskohtia. Tarkista histogrammi varmuuden vuoksi – on parempi alivalottaa aavistuksen kuin ylivalottaa yhtään.

Kuvaa raakamuodossa, jotta voit tehdä hienosäätöjä myöhemmin kuvankäsittelyssä. Valkotasapainoa on luonnollisesti myös säädettävä. Lumi saa usein sinertävän sävyn, kun sitä kuvataan automaattisella valkotasapainolla. Valitse valkotasapainon tilaksi pilvinen, tai säädä sävyjä hieman lämpimämmiksi kuvankäsittelyssä.

Lintujen kuvaamiseen tarvitaan täysimittainen polttoväli. Suurilta merkeiltä löytyy tähän tarkoitukseen oivallisia teleobjektiiveja, mutta pienempien valmistajien tuotteita ostamalla voi usein säästää vähän rahaa. Tässä ovat parhaat vinkkimme viidelle eri kiinnitykselle. Voit lukea objektiivien arvostelut sivuillamme digi-kuva.fi.

Kaikkia lajeja ei voi odottaa näkevänsä kodin ikkunasta. Vesi- ja petolintujen kuvaaminen vaatii tyypillisesti sitä, että kiskoo talvivaatteet ylle ja lähtee ulos kylmään. Lämpimät, vedenpitävät housut ovat välttämätön osa talvivarustusta, etenkin kun kuvataan vesilintuja, jolloin voi olla tarpeen mennä kylmään maahan polvilleen. Lasketteluhousut toimivat hyvin, tai voit pukea sadehousut lämpimien kalsareiden päälle. Kuvaushanskat, joissa on reiät sormenpäille ovat myös oleellinen osa talvivarustusta. Ne pitävät kädet lämpiminä kameraa käytettäessä.

Myös kuvausvälineiden on sovittava talvisäähän. Jos ne ovat sääsuojattuja, niitä voi käyttää kohtuullisen rauhallisin mielin pakkasessa ja lumessa.
Sulien jokien ja koskien varsilla ja rantojen sulapaikoilla voi tavata sekä Suomessa talvehtivia karismaattisia vesilintuja, kuten telkkiä ja tukkakoskeloita, että joitain talveksi Suomeen muuttavia lajeja, kuten isolokkeja ja koskikaroja. Vesilintuja on usein helppo kuvata niiden kelluessa rauhallisesti vedessä.

Parhaat kuvat saat, kun kamera on lähes vedenpinnan tasalla tai linnun silmien korkeudella. Näin linnulla on vahva läsnäolo ja suurempi etäisyys taustaan, mikä luo usein hienon taustasumennuksen.

Tarkennuksessa tulee harvoin haasteita, sillä vesillä ei ole paljoa, joka automaattia voisi hämätä. Sijoita suuri tarkennusalue lintuun, tai jos niitä on useita, aseta pieni tarkennusalue siihen yksilöön, jonka haluat olevan terävä.

Rannikkoseuduilla voidaan tavata Tunturi-lapista etelään muuttavia pulmusia ja tunturikiuruja. Niitä voi nähdä suurissa parvissa ulkosaaristossa ja rannikkoseudun pelloilla ja rikkaruohokentillä. Siellä ne etsivät ruokaa maasta, joten voit joutua laskeutumaan hiekkaan saadaksesi parhaita kuvia – mutta varo kameraasi. Hiekka ja kuvausvälineet ovat vaarallinen yhdistelmä, joten suojaa kamera esimerkiksi muovipussilla.

Petolintujen käytös muuttuu talvisin. Valoisia tunteja metsästämiseen on vähemmän, ja ravintoa, kuten hiiriä ja myyriä, on niukemmin tarjolla. Petolinnut ovat siksi hyvin aktiivisia päiväsaikaan ja laajentavat saalistusalueitaan, joten niitä nähdään lähempänä asutusta. Onnistuimme talvipakkasessa kuvaamaan sekä merikotkan että varpushaukan taka­pihalta kaupungin keskustassa.

Lähellä asutusta voi nähdä myös läheistä sukua hiirihaukalle olevan piekanan, jonka tunnistaa valkoisesta pyrstöstä, jossa on musta kärkikaistale. Se ei ole yhtä ujo kuin monet muut petolinnut, ja siksi sitä on suhteellisen helppo lähestyä. Sen näkee usein istuskelevan aidanseipäillä pellonvierillä hiiriä etsien.
Jos mahdollista, yritä kuvata lintua niin, että aurinko selkäsi takana, sillä muuten kohde jää varjoon.

Aseta kuvaustavaksi nopea jatkuva kuvaus ja säädä suljinajaksi 1/2000 sekuntia tai alle, jotta lintu tallentuu täysin terävänä. Käytä suurinta aukkoa ja automaattista ISOa, jonka katoksi on säädetty 12 800, jotta valoa on varmasti riittävästi. Ole kärsivällinen ja äläkä laske kameraa käsistäsi, vaikka olisit jo saanut hyviä otoksia. Hetken kuluttua lintu voi nousta lentoon sukeltaakseen myyrän perään, joten on tärkeää olla heti valmiina, sillä se voi tapahtua salamannopeasti. Kun tarkennus on lukittu lintuun, voit seurata sen lentoa kameralla pitäen samalla laukaisinta pohjassa.

Myös pöllöjä on helpompi päästä lähelle talvisin. Lehdettömät puut parantavat näkyvyyttä, ja pöllöt ovat aktiivisia suuremman osan vuorokaudesta, kun pimeää eli useimpien pöllöjen metsästysaikaa on enemmän. Talvella voi siksi nähdä yöllä metsästäviä pöllöjä jo iltapäivästä alkaen. Kuvan suopöllö on valitettavasti jo ehtinyt muuttaa pois, mutta esimerkiksi myös varpuspöllö on aktiivinen päiväsaikaan. Se ilmestyy syyskuusta alkaen asutuksen piiriin, missä sen voi nähdä ruokintapaikkojen lähettyvillä saalistamassa pikkulintuja.

Jos saat kuvattua pöllön päivänvalossa, valo on luonnollisesti suureksi avuksi. Silloin voit käyttää samoja kuvausmenetelmiä kuin varpushaukkaan ja muihin petolintuihin. Pimeämmällä kuvaaminen on haastavampaa. Silloin voi olla tarpeen nostaa automaattisen ISOn katto 32 000:een. Se aiheuttaa jonkin verran kohinaa, mutta se on silti parempi ratkaisu kuin suljinajan pidentäminen, sillä kohinan poistaminen kuvankäsittelyssä on nykyään helppoa ja tehokasta.

1. Valo:

Talven niukka valo on haaste. Käytän automaattista ISOa ja säädän suljinajan itse, usein 1/2000 sekuntiin lentäville linnuille ja 1/30 sekuntiin aloillaan oleville linnuille.

2. Akut:

Minulla on aina vara-akkuja mukana ja pidän ne lämpiminä sisätaskussa. Niin voin vaihtaa nopeasti uuteen, eivätkä ne ole valmiiksi vajaita kylmyyden vuoksi.

3. Maastokuvio:

Käytän piilopaikkoina heinikkoa, pieniä kumpareita tai lumikinoksia. Jos on lunta, valitsen vaaleat vaatteet tai naamioverkon. Näin pääsen lähelle lintuja.

4. Ruokapaikat:

Kaikki on kiinni ruoasta. Pakkasjaksoina etsin vesistöjen sulapaikkoja ja peltoja, joille kerääntyy pikkulintuparvia ja kahlaajia.

5. Petolinnut:

Paljaat pellot ja puut helpottavat petolintujen löytämistä. Hiirihaukkoja riittää hyvinä myyrävuosina, ja merikotkat ovat varsin näkyviä, kun ne etsivät ruokaa.