Lumi, jää ja sumu luovat loistavat olosuhteet tunnelmallisille kuville. Lue, miten hyödynnät talven sääilmiöitä kuvatessasi muotokuvia, urheilua, makrokuvia, maisemia ja eläimiä ja kuinka käsittelet kameraa talvisään asettamissa haasteissa.
Valokuvaajina olemme onnekkaita täällä Pohjolassa. Vuodenajat erottuvat toisistaan hyvin selvästi ja niillä kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka mahdollistavat ainutlaatuiset kuvat. Kun on talvi, on todella talvi, mikä tarjoaa valokuvaamiseen muista vuodenajoista poikkeavat olosuhteet. Vaikka lämpimien sisätilojen jättäminen voi tuntua vaikealta, kameralaukun pakkaaminen ja ulos pakkaseen lähteminen kannattavat, sillä tulokset ovat sen arvoisia.
Pienet hiutaleet, suuri vaikutus
Mikään ei uhku talvea niin kuin lumi, ja valkoiset pikku hiutaleet voivat antaa otoksille aivan erityisen tunnelman. Siksi on tärkeää hyödyntää tilaisuus, kun lunta on, mutta hyvän lumikuvan suunnittelu ei ole aivan helppoa. Ennuste saattaa luvata lunta, mutta se tavara, mitä taivaalta tulee, ei välttämättä ole sitä valokuvauksellista lajia, joka putoaa ihanina pieninä hiutaleina ja jää maahan muodostaen kauniin lumipeitteen. Olemme usein pettyneet, kun lumi onkin satanut räntänä.
Kaunis puuterilumi, tai se että lumi ylipäätään jää maahan, edellyttää luonnollisesti, että on riittävän kylmä. Sekä ilman että maan lämpötilan on oltava alle nollan. Kun maa on roudassa ja ilma on vähintään kaksi astetta pakkasen puolella, lumi jää normaalisti maahan. Aamukuura ja riite ovat hyviä merkkejä — ne tarkoittavat, että maa on riittävän kylmä, ettei se sulata satavaa lunta.
Jos ilma on myös kuivaa, ja ilmankosteus on enintään 85 prosenttia, on todennäköistä, että sataa irtonaista ja kevyttä puuterilunta.
Malli valaistiin kauniisti, kun auringonvalo osui vinosti hänen kasvoihinsa.
Lumi voi somistaa monenlaisia kohteita, eikä vähiten muotokuvia, sillä hitaasti alas leijailevat hiutaleet voivat tuoda kuviin taianomaista tunnelmaa. Kannattaa myös uhrata ajatusta vaatevalinnoille. Muotokuvat on vaikuttavimmillaan, kun malli on pukeutunut väreihin, jotka erottuvat voimakkaasti valkoisesta lumesta. Tummansininen, punainen, vihreä ja violetti toimivat hyvin, mutta vältä mustaa, koska siitä voi kadota yksityiskohtia. Villa on paras materiaali, koska lumihiutaleet tarttuvat siihen, mikä luo todellista talvitunnelmaa. Villainen pipo tai kaulahuivi voi riittää, mutta jos mahdollista, kannattaa käyttää villakangastakkia tai villapuseroa.
Alas leijailevat lumihiutaleet voivat hämätä kameraa ja tuottaa vaikeuksia automaattitarkennukselle. Valitse pieni tarkennuspiste ja sijoita se mallin silmään. Silloin kamera ei etsi muita paikkoja tarkentaa. Jos kamerassa on ihmisen tai silmän tunnistus, ota se käyttöön. Näin on paras todennäköisyys, että tarkennus osuu maaliin.
Tämä on hallittava lumikuvissa
Sumea tausta ja etuala sopivat hyvin muotokuviin, mutta varo, ettei sumennuksesta tule niin voimakasta, että hiutaleet katoavat kokonaan. Jos kuvaat laajana puolikuvana 85 mm:n objektiivilla, käytä enintään aukkoarvoa F2.8. Voit suurentaa aukkoa hieman, jos käytät lyhyempää polttoväliä, kuten 50 mm, jolla tulee enemmän ympäristöä mukaan.
1/200 sekunnin suljinajalla saadaan usein hyvä tasapaino, jossa hitaasti laskeutuvat hiutaleet jähmettyvät ilmaan ripauksella liikesumennusta, joka antaa liikeen tuntua. Sopiva aika riippuu kuitenkin hiutaleiden nopeudesta, joten suljinaikaa voi olla tarpeen lyhentää 1/300–1/400 sekuntiin.
Talvi antaa uusia mahdollisuuksia myös toiminnallisempiin aiheisiin. Talviurheilulajeissa, kuten laskettelussa ja lumilautailussa, on usein täysi vauhti päällä. Jotta saadaan teräviä kuvia pujottelusta tai mäkihypystä, suljinaika voi olla enintään 1/1000 sekuntia.
Aukkoarvolla F4.0 saadaan tyypillisesti hyvä terävyys urheilijaan ja häntä ympäröivään lumeen. Käytä automaattista ISOa maksimiarvolla 6400. Kirkkaassa auringonpaisteessa ei tarvitse huolehtia kohinasta, mutta pilvisellä säällä voi avata aukkoa hieman suuremmaksi, ettei ISO nouse liian korkeaksi.
Alaviisto kuvakulma antaa lisää vauhdin tuntua nopeatempoiseen hiihtokuvaan.
Laskettelulasien vuoksi kameran on vaikeaa tunnistaa silmää, mutta jos kamerassa on ihmisen tunnistus, ota se käyttöön. Silloin kamera osaa löytää henkilön ja tarkentaa häneen. Kaikkein varminta on käyttää seurantatarkennusta, valita pieni tarkennuspiste ja asettaa se urheilijaan. Näin kameran tarkennus pysyy hänessä, vaikka hän liikkuu.
Ota käyttöön myös nopea jatkuva kuvaus ja pidä laukaisinta pohjassa, kun syntyy kuvauksellisia hetkiä. Näin saat kuvasarjan, josta voit valikoida parhaat otokset jälkikäteen.
Uskomattomät jäämuodostelmat
Kuihtuneista lehdistä, paljaista oksista ja talven yli säilyvistä marjoista, kuten aronian- ja ruusunmarjoista, syntyy sieviä aiheita, kun niitä koristaa kuura. Näihin talvisiin makroaiheisiin ei tarvita erityistä makro-objektiivia, sillä monilla tavallisillakin objektiiveilla voi ottaa pienempiä suurennoksia. Käytämme usein 0,5-kertaista suurennussuhdetta. Se riittää lehtiä varten paremmin kuin hyvin ja useimmiten myös marjoihin.
Joskus jotkut pensaat säilyttävät lehtensä talven yli. Värikkäät lehdet muodostavat hienon kontrastin valkealle kuuralle.
Kuura kuorruttaa kasvien pinnat pienillä, hienoilla jääkiteillä ja -piikeillä, jotka kasvavat kasvien pinnassa. Kuura muodostuu yön aikana, kun ilmankosteus jäätyy kylmiin pintoihin, ja voi kadota nopeasti, jos lämpötila nousee yli nollan aamun varhaisina tunteina. Siksi kameran kanssa kannattaa lähteä liikkeelle jo ennen auringonnousua, kun yön kylmyys vielä viipyy maassa. Näin saa myös nauttia aamun ensi säteistä.
Käytä pientä aukkoa, kuten F8.0–F11, jotta saat sopivan syväterävyyden, ja aseta suljinajaksi enintään 1/320 sekuntia, jotta vältyt tärähdyksiltä käsivaralta kuvatessasi. ISO voi nousta korkeaksi, jos sää on harmaa, enintään 6400 on vielä siedettävä. Jos se ylittyy, saatat joutua suurentamaan aukkoa hieman. Vaihtoehtoisesti voit käyttää jalustaa ja pidentää suljinakaa, mutta se lisää sumentumisen riskiä, jos oksat liikkuvat tuulessa.
On helpointa saada terävä kuva jääkiteestä, jos löytää yksilön, joka on vähän erillään muista ja jota voi kuvata läheltä.
Näissä suhteellisen isoissa makrokohteissa automaattitarkennus toimii hyvin. Valitse pieni tarkennuspiste ja aseta se täsmälleen siihen kohtaan, jossa kohteen on oltava terävä. On tärkeää olla tarkka, koska alueet terävän alueen edessä ja takana tulevat olemaan sumeita, kun kuvataan lyhyeltä etäisyydeltä. Tämä on tärkeää huomioida etenkin, kun kuvataan esimerkiksi lehti vinoittain. Suoraan edestä kuvattuna sen koko pinta on suunnilleen samalla etäisyydellä kamerasta, jolloin koko lehdestä tulee terävä, ja on vähemmän tärkeää, mihin tarkalleen tarkennetaan.
Jos automaattitarkennus haparoi eikä pysty tarkentamaan vakaasti, valitse käsitarkennus ja käytä infolaatikossa kuvattua menetelmää.
Jos on satanut lunta, saat erittäin hienoja kuvia menemällä hiutaleita aivan liki. Lumihiutale koostuu monimutkaisia kuvioita muodostavista jääkiteistä, jotka syntyvät, kun pienen hiukkasen ympärille kerääntynyt vesi jäätyy. Kiteet voi nähdä kunnolla vasta suurennettuna. Varsinainen makro-objektiivi, mielellään viisinkertaisella suurennuksella, on siksi välttämätön, mutta jos sinulla ei sellaista ole, voit kasvattaa objektiivisi suurennussuhdetta makrosuotimella.
Pakkassää on olennainen edellytys hienojen jääkiteiden kuvaamiseen. Lämpötila saisi mielellään olla alle viiden pakkasasteen. Tyyni sää on myös eduksi, jotta hiutaleet eivät törmäile toisiinsa, ja niiden rakenteet pysyvät ehjinä.
Voit myös kokeilla napata hiutaleen ilmasta, mielellään tummalle villakankaalle. Se toimii hiutaleelle tarttumapintana ja kuvaajalle taustana. Varmista vain, että käyttämäsi alusta on jääkylmä, jotta hiutale ei sula siihen. Voit viedä taustan ulos tai pakastaa sen etukäteen.
Tätä on hallittava makrokuvissa
Kokonainen lumihiutale koostuu tyypillisesti useista jääkiteistä, joista voi muodostua hieno limittäisten muotojen rykelmä. Voit kuvata sen muutoin samalla tekniikalla kuin lehdet ja marjat, mutta käsitarkennus on tässä aivan välttämätön, koska näin läheltä kuvattaessa automaattitarkennus on poissa pelistä.
Kun olet kuvannut lumihiutaleen, kokeile erottaa yksittäinen jääkide. Käytä hammastikkua tai pientä pensseliä ja siirrä se erilleen muista kiteistä.
Tarkennettaessa on oltava äärimmäisen tarkka. Se on helpointa, jos kuvaat jääkidettä suoraan edestä, mikä minimoi sumennuksen. Vaihtoehtoisesti voit käyttää tarkennuksen pinoamista. Se on työläämpi prosessi, mutta varmin tapa saada hyvä syväterävyys makrokuvauksessa. Voit lukea miten se tehdään osoitteessa digi-kuva.fi/02-2026.
Suuri suurennossuhde vähentää valon määrää. Keinovalo voi siksi olla tarpeen, esimerkiksi rengassalama on hyvä ratkaisu. Kameraan kiinnitettävä salamavalo vapauttaa kädet ja valaisee kohteen lähempää kuin tavallinen salama.
Tunnelmallinen sumu maisemassa
Ilma on talvisin kylmempää, kosteampaa ja liikkuu hitaammin, joten silloin syntyy usein sumua, joka voi tuottaa tunnelmallisia kuvia. Sumukuvien saamiseksi on tietysti oltava valmis, kun sitä syntyy. Jos yöllä on selkeää, heikko tuuli, suuri ilmankosteus ja hieman pakkasta, on miltei varmaa, että aamulla on sumua. Jos on pilvistä ja ilma seisoo, sumu voi viipyä koko päivän.
Tarkkaile siis sääennustetta, ja valitse yksinkertainen, avoin maisema sumukuville. Sumu muuttaa mäet, puut, tiet ynnä muut sumeiksi muodoiksi ja linjoiksi, himmentää värit ja peittää yksityiskohdat, joten ilmeestä tulee minimalistinen. Valo on hyvin pehmeää, koska pienet vesipisarat ilmassa hajottavat valonsäteet. Tämä luo hienovaraisia siirtymiä ja maalauksellisen ilmeen.
Tarkenna lähimpään selkeään elementtiin, kuten puuhun tai kiveen, ja anna lopun kadota asteittain sumuun.
Näitä on hallittava sumukuvissa
Automaattitarkennuksella voi olla vaikeuksia sankassa sumussa, koska se nojaa kontrastiin, joten käsitarkennus voi olla paras. Onneksi ei myöskään haittaa, jos tarkennus ei ole aivan kohdillaan, sillä aiheen on tarkoituskin olla sumea.
Jalusta on eduksi, jos valo on hyvin himmeää. Sen avulla voit käyttää pidempiä suljinaikoja, mikä myös voimistaa sumun vaikutusta. Polttovälillä on myös vaikutusta sumun ulkonäköön. Vaikka laajakulma on tavanomaisin valinta maisemiin, valitsemme sumuun usein 70–200 mm:n teleobjektiivin. Pitkä polttoväli tiivistää kohdetta ja saa sumun näyttämään sankemmalta. Se vaatii kuitenkin, että voit kuvata kohdettasi etäämpää
Sumussa talvimaisema voi smenettää niin paljon väriä, että se näyttää miltei mustavalkoiselta.
Sumu antaa mahdollisuuden myös erilaisiin, unenomaisiin kuviin villieläimistä. Sumussa voit päästä vähän lähemmäs suuria eläimiä, kuten hirviä, koska ne näkevät huonommin. Sinun on kuitenkin kuljettava vastatuuleen, ettei hajusi kulkeudu eläinten sieraimiin edelläsi.
Valitse tähänkin pieni tarkennuspiste ja aseta se eläimen päähän tai kontrastikkaaseen kohtaan sen kehossa. Näin on mahdollisuus, että automaattitarkennus onnistuu. Jos automaatti käyttää useampaa pistettä, on vaarana, että kamera tarkentaa sumuun eläimen edessä eikä itse eläimeen. Jos tämä ei toimi, vaihda käsitarkennukseen. Se ei ole suuri ongelma, jos eläin pysyy paikallaan, mutta voi olla haastavaa, jos se liikkuu.
Sumu on tiivistä ja hirvieläimet aktiivisia juuri ennen auringonnousua. Se on siksi ihanteellinen ajankohta olla valmiina kameran kanssa.
Käytä suurinta aukkoa ja riittävän lyhyttä suljinaikaa mahdollisen liikkeen jäädyttämiseksi, mutta älä lyhennä sitä yli tarpeen. Se nostaa ISO-arvoa ja lisää kohinaa, joka voi jo olla näkyvää heikossa valossa. Aloita noin 1/500 sekunnista, ja lyhennä sitä vain tarvittaessa.