Talvivalokuvauksesta puhuttaessa ensimmäinen mielikuva on usein luminen maisema. Talvi on kuitenkin hyvää aikaa kuvata myös luonnonvaraisia eläimiä, vaikka jotkin niistä ovatkin talviunilla tai muuttaneet etelään. Sekä nisäkkäät että linnut käyttäytyvät talvella toisin kuin kesällä, ja valokuvaaja voi käyttää tätä hyödykseen päästäkseen lähemmäs monia yleensä arkoja tai harvinaisia eläimiä.
Maan ollessa roudassa tai lumen peitossa eläinten on vaikeampaa löytää ruokaa. Se vuoksi ne ovat talvisin usein hieman rohkeampia ja päästävät ihmisen lähemmäksi, jos ruokaa on saatavilla. Valokuvaaja voi käyttää tätä hyödykseen ja luoda hyviä kuvaustilaisuuksia ruokkimalla eläimiä. Eläimiä ei saa kuitenkaan totuttaa ruokintaan, etteivät ne lopeta ravinnon etsimistä.
Talvella uusia vieraita
Vaikka jotkut linnut muuttavatkin talveksi lämpimämmille alueille, toiset jäävät talveksi pohjoiseen. Monet talveksi jäävistä linnuista siirtyvät pesintäpaikastaan vuosi toisensa jälkeen tuttuun talvehtimispaikkaan, joten jos lähistöllä on hyväksi tiedetty paikka, siellä kannattaa käydä koko talven ajan tarkkailemassa lintuja.
Ennen eläinten valokuvaamisen aloittamista kannattaa perehtyä eläinten käyttäytymiseen ja käydä paikalla muutama kerta ilman kameraa, pelkän kiikarin kanssa, ja tehdä muistiinpanoja lehtiöön tai puhelimeen. Näin saa käsityksen siitä, missä, milloin ja miten eläimet liikkuvat. Samalla voi katsella, mistä suunnasta valo kulloinkin tulee. Se auttaa valitsemaan paikan, jossa voi välttää vastavaloon kuvaamisen.
Yleensä valon suunta on koko päivän ajan kohti pohjoista, ja se on usein paras suunta myös kuvattaessa. Jos taas haluaa kuvata juuri tiettyyn aikaan tai ottaa siluettikuvia aurinkoa vasten, kannattaa merkitä muistiin, missä aurinko kulloinkin on. Muista, että paras kuvausaika muuttuu päivien valoisan ajan muuttuessa.
Seuraavilla sivuilla kerromme kolmessa kuvassa käytetystä tekniikasta. Löydät myös vinkkejä muun muassa asetuksista, laitteista ja sommittelusta.
Kettu paluutmatkalla
Kettu palaa kotiin öiseltä metsästysretkeltä. Matalalta paistava aurinko luo kuvaan kultaista valoa.
Kamerassa oli käytössä aukon esivalinta ja arvioiva valonmittaus. Vastavaloon kuvattaessa valotusta on usein korjattava alivalotuksen suuntaan. Kuva on otettu 600 mm:n teleobjektiivilla täydellä aukolla eli arvolla F4.0 , jolloin suuri aukko sumensi sekä etualan että taustan. Joskus käsitarkennus on tarpeen, sillä kaikki automaattitarkennusjärjestelmät eivät tarkenna vastavaloon kovin hyvin. Valkotasapainoksi on säädetty manuaalisesti 6500 Kelviniä, jotta värit ovat samoja kuin todellisuudessa. Automaattiasetus olisi tehnyt kuvasta sinisemmän.
Kauris pakkassäässä
Sommittelu on symmetrinen, koska puu ja kauris ovat yhtä kaukana keskilinjasta.
Kuva on otettu metsän reunassa olevasta piilokojusta. Tiesimme, että kauriit tulisivat iltapäivällä aukealle. Kamerassa oli käytössä käsisäädöt: aukko F5.6, valotusaika 1/640 sekuntia ja herkkyys ISO 400. Polttoväli on 600 mm, joten taustasta tuli sumea. Kuvan tärähtämisen välttämiseksi kuvasimme jalustalta. Lisäksi painoimme valotuksen aikana vasemmalla kädellä objektiivia varovasti. Käytimme yhtä tarkennuspistettä ilman apupisteitä, sillä korkea ruoho ja muu kasvillisuus olisivat voineet saada kameran automaattitarkennuksen tarkentamaan väärään paikkaan.
Kurppa liukkaalla jäällä
Glat underlag er ikke kun et problem for mennesker. Her er en ryle, der tager det roligt.
Asetuimme samalle korkeudelle kuin kurppa, jolloin se erottuu maanpinnasta. Muuten jää jäisi linnun vartalon ja pään taustalle. Automaattitarkennus on asetettu jatkuvaksi. Pidimme laukaisimen painettuna puoliväliin jonkin aikaa ennen kuvan ottamista. Näin tarkennus oli täysin valmis, kun painoimme laukaisimen pohjaan. Auringonvalosta huolimatta valitsimme herkkyydeksi ISO 200. Näin valotusajaksi tuli 1/800 sekuntia 1/400 sekunnin sijaan, joten kuva ei tärähtänyt 600 mm:n teleobjektiivilla kuvattaessa. Tarkennuspisteeksi valittiin keskikohdasta hieman yläoikealla oleva piste, joten tarkennus pysyi linnussa, vaikka se liikkuisikin kuva-alalla.