Revontulien kuvaaminen – suuri opas

Revontulet ovat olleen viime vuosina poikkeuksellisen paljon esillä niin taivaalla kuin erilaisissa medioissa. Sitä selittävät sekä valokuvausalan valtava tekninen kehitys että auringon aktiivisuuden huippukausi.

Auringon aktiivinen kausi jatkuu yhä. Ei siis ole syytä vaipua epätoivoon, vaikka juuri sinä et olisi vielä onnistunut nappaamaan unelmiesi revontulikuvaa. Lue tästä, miten se onnistuu.

Onnistunut revontulikuva vaatii valmistautumista. On oltava oikealla paikalla oikeat varusteet valmiina, kun taivalla alkaa loimuta, sillä upeimmat näytökset kestävät usein vain lyhyen aikaa.

Revontulien, kuten minkään luonnonilmiön, kuvaamista ei tietenkään voi suunnitella sataprosenttisella varmuudella, mutta mahdollisuuksiaan voi parantaa huomattavasti seuraamalla avaruussääennusteita, jotka kertovat auringon aktiivisuudesta muutaman päivän päähän. Paras apu tässä on sivusto swpc.noaa.gov, jossa on tarjolla runsaasti revontuliin liittyvää dataa.

Sieltä näkee esimerkiksi Kp-indeksin, joka kertoo revontulien aiheuttamasta geomagneettisesta aktiivisuudesta. Mitä etelämpänä ollaan, sitä korkeampi indeksin on oltava, jotta revontulia voi havaita. Etelä-Suomessa sen on oltava vähintään 5, jolloin puhutaan geomagneettisesta myrskystä, kun taas revontulivyöhykkeellä Lapissa revontulia voi nähdä paljon pienempienkin indeksien aikaan.

Revontulien ilmaantumista voi yleensä ennustaa kolme päivää etukäteen, ja asiasta voi saada ilmoituksen matkapuhelimeensa esimerkiksi Aurora Now -sovelluksessa. Facebookissa on myös paljon revontuliin liittyviä ryhmiä, joista voi saada tietoa revontulista, niiden ilmaantumisesta ja niiden kuvaamisesta.

Revontulia voi nähdä syksyn, talven ja alkukevään ajan, mutta teoriassa mahdollisuudet ovat suurimmat syys- ja lokakuussa sekä maalis- ja huhtikuussa, jolloin auringosta lähtee eniten revontulia synnyttäviä hiukkasia. Kaikkein suurin todennäköisyys on kevät- ja syyspäiväntasauksen aikaan eli aina noin 20. päivä syys- ja maaliskuuta, koska silloin maa ja aurinko ovat ihanteellisessa suhteessa toisiinsa.

Jos taivas on umpipilvessä, ei yläilmakehässä syntyviä revontulia tietenkään näe maahan asti, mutta vähäinen pilvisyys muuten kirkkaalla taivaalla ei haittaa. Havaintopaikan lämpötila ei mitenkään vaikuta revontulien syntymiseen, mutta jotta revontulia voi nähdä, pitää olla kirkasta, ja selkeinä öinä lämpötila usein laskee. Täysikuu voi häikäistä ja häiritä havainnointia, joten sikäli otollisinta on ihailla revontulia uudenkuun aikaan, jolloin kuunvaloa ei ole lainkaan.

Useimmiten revontulia näkee keskiyön tienoilla, mutta periaatteessa se on mahdollista koko pimeän aikaan. Magneettisessa mielessä revontulia syntyy myös valoisaan aikaan, mutta käytännössä niitä on silloin mahdotonta havaita silmällä tai kameralla.

Revontulet näkyvät yleensä pohjoisessa ja sitä paremmin, mitä pimeämpää on. Revontulien kuvaamiseen sopii korkea maastonkohta, pohjoiseen aukeava ranta, jossa valosaaste on vähäistä, tai muu avoin seutu.

Kuvauspaikalle on hyvä saapua, kun on vielä valoisaa. Silloin voi etsiä maisemasta sopivia elementtejä sommitelmiin ja suunnitella kaiken valmiiksi. On hyvä, jos kuvan etualalle saa mukaan jotain, joka auttaa katsojaa hahmottamaan maisemaa ja mittakaavaa. Jos lähellä on esimerkiksi aaltojen säännöllisesti kastelemia kiviä tai tasaisia sileitä pintoja, kannattaa yrittää myös saada niitä mukaan kuviin, sillä ne voivat heijastaa revontulia kauniisti.

Kun sopiva paikka on löytynyt, levitä kaikki valmiiksi esille. Jalusta on välttämätön varuste, sillä revontulia on kuvattava niin pitkällä valotusajalla, että käsivaralta kuvat tärähtävät. Kiinnitä kamera jalustaan ja säädä se niin, että saat mukaan valitsemasi kehystävät elementit.

Jalustan ja kameran lisäksi on hyvä pakata mukaan lämpimiä vaatteita, kahvia termospullossa ja otsalamppu, jonka avulla pystyt toimimaan myös pimeän tullen.

Tee kameran asetukset mahdollisimman pitkälti etukäteen. Hienosäätöä voi joutua tekemään revontulien ilmaannuttua, mutta perusasetukset voi tehdä valmiiksi jo aiemmin, jotta niihin ei tärväänny turhaa aikaa tulien jo leiskuessa. Valitse manuaaliohjelma ja aloita kahdeksan sekunnin suljinajalla. Jos revontulet eivät erotu kuvassa tarpeeksi selvästi, kokeile pidempää valotusta. Jos taas tähdet näkyvät pisteiden sijaan sumeina laikkuina, lyhennä valotusaikaa.

Automaattitarkennus ei toimi revontulikuvauksessa, sillä se ei löydä sopivaa tarkennettavaa kohdetta pimeältä taivaalta. Käytä siis manuaalitarkennusta ja aseta tarkennus äärettömään, jonka merkkinä on vaakatasossa oleva 8 joko objektiivissa tai kameran näytössä. Näin varmistat terävyyden koko kuvassa.

Revontulia kannattaa kuvata itselaukaisimen avulla. Silloin laukaisimen painaminen ei vahingossakaan täräytä kuvaa epätarkaksi, kun valotus alkaa viivästetysti. Itselaukaisutoiminnon löytää kuvaustilojen alta. Kahden sekunnin viiveellä jää sopivasti aikaa ottaa sormi pois laukaisimelta ennen valotuksen käynnistymistä.

Kameran näytön kirkkautta kannattaa pienentää, sillä illan pimeydessä kuvat voivat kameran näytöllä vaikuttaa kirkkaammilta kuin ne ovatkaan ja vaarana on, että kuvat alivalottuvat. Muista valita raw-muoto, jotta kuviin tallentuu maksimaalisesti dataa.

Sitten ei auta kuin odottaa ja toivoa. Revontulista kun ei koskaan voi olla varma. Kun ne sitten joskus alkavat toivottavasti loimottaa, tarkista ensin, näyttääkö suunnittelemasi sommitelma onnistuneelta kameran näytöllä.

Näkyvätkö revontulet siellä, missä ennakoit, ja onko etualan ja revontulien suhde oikea? Jos ei, hienosäädä asetelmaa.

Hyvä lähtökohta on klassinen kolmannesten sääntöön perustuva sommittelu, jossa etuala täyttää alimman kolmanneksen ja kahdessa ylimmässä kolmanneksessa näkyy horisonttia ja taivasta.

Kun olet saanut varmistettua itsellesi jonkin verran kuvia tällä perussommitelmalla, voit etsiä hieman vaihtelua kokeilemalla esimerkiksi pystymuotoa tai sisällyttämällä kuvaan mukaan enemmän tai vähemmän ympäristön elementtejä etualalle tai sivuille.

Todennäköisesti huomaat, että revontulet ovat kameran kuvissa voimakkaampia kuin paljain silmin nähtynä. Tämä johtuu siitä, että kamera pystyy erottamaan värit pimeässä paremmin kuin ihmissilmä.

Todennäköisesti kuvissa on myös jonkin verran kohinaa. Sitä on vaikea välttää, kun kuvataan pimeässä. Lightroomin Denoise-toiminnolla kohinaa voi poistaa melko tehokkaasti. Samalla voit vahvistaa värejä lisäämällä Vibrancea ja säätää valkotasapainoa, jotta saat kuvaan haluamasi sävyn.

Tee nämä muokkaukset vain revontuliin ja suojaa muu osa kuvasta maskilla. Siten lopputuloksesta tulee yleensä luonnollisemman näköinen.

Tästä voit ladata 21-sivuisen e-kirjamme Näin valokuvaat revontulia. Sen sisällä on helppo liikkua luvusta toiseen linkkien avulla.