Kun revontulet leimuavat, on tartuttava heti toimeen, sillä loiston hetki voi olla lyhyt. Lue tästä, miten valmistaudut revontulten tuloon, säädät kameran ottamaan parhaita otoksia ja viimeistelet kuvasi ilmaisilla esiasetuksilla.
Mahdollisuudet saada kuvia revontulista ovat olleet viime vuodet poikkeuksellisen hyvät, ja ne ovat sitä vielä jonkin aikaa, sillä Auringon magneettinen sykli on ollut maksimissaan. Siksi revontulia esiintyy nyt usein ja voimakkaina, mutta tilaisuuden on tartuttava, kun se on vielä tarjolla, sillä pian revontulien aktiivisuus taas hiipuu. Jos et ole vielä saanut täydellistä kuvaa tästä uskomattomasta ilmiöstä, ota kamera käteen ja lähde ulos iltahämärään. Tässä artikkelissa kerromme kaiken, mitä sinun tarvitsee tietää onnistuaksesi.
Paranna mahdollisuuksiasi
Revontulia on mahdollista nähdä koko syksyn, talven ja osan keväästä. Maalis-, huhti-, syys- ja lokakuussa mahdollisuudet ovat teoriassa parhaimmat, koska revontulia synnyttävien aurinkohiukkasten purkaukset ovat tällöin voimakkaimpia. Todennäköisyydet ovat suurimmat kevät- ja syyspäiväntasauksina, jotka ovat tänä vuonna 20. maaliskuuta ja 23. syyskuuta. Tällöin Maa ja Aurinko ovat otollisessa suhteessa toisiinsa. Muutkin tekijät kuitenkin vaikuttavat siihen, nähdäänkö revontulia.
Vihreä väri syntyy, kun aurinkotuulen tuomat hiukkaset osuvat happiatomeihin. Violetti väri tulee typestä.
Tähtikirkas taivas on välttämätön edellytys riippumatta siitä, mihin aikaan vuodesta ollaan liikkeellä. Olemme useasti odottaneet kameran kanssa valmiudessa muutoin täydellisenä iltana, jolloin tulia oli selvästi havaittavissa, mutta näimme vain heikkoa hehkua hieman liian paksun pilvipeitteen takaa. Myös Kuu vaikuttaa revontulen näkyvyyteen. Olosuhteet ovat parhaat uudenkuun aikaan, jolloin kuunvalo häiritsee vähiten.
Useimmiten revontulia esiintyy keskiyöllä, mutta mahdollisuus on olemassa jo viidestä iltapäivällä kahteen yöllä asti. Mitä lähempänä kesää ollaan, sitä myöhemmin niitä yleensä esiintyy. Useimmiten ne ovat näkyvissä vain lyhyen aikaa. Siksi on oltava valmiina kameran kanssa, kun revontulet ilmestyvät. Revontulten kuvausta ei voi suunnitella sataprosenttisen varmasti, mutta mahdollisuuksiaan voi parantaa huomattavasti seuraamalla avaruussäätietoja ja ennusteita, jotka kertovat Auringon aktiivisuudesta.
Paras paikka tähän on verkkosivusto swpc.noaa.gov, jolla on saatavilla runsaasti tietoa revontulista. Esimerkiksi Kp-indeksi ilmaisee revontulien syntymiseen johtavan geomagneettisen aktiivisuuden määrän. Mitä etelämpänä ollaan, sitä korkeampi indeksin on oltava, jotta revontulia voi nähdä. Tanskassa se vaatii vähintään Kp-indeksin 5, kun taas Suomessa riittää jo 1–3.
Revontulet voidaan yleensä ennustaa kolme päivää etukäteen. Katsomme revontuliennusteita Aurora Now -sovelluksesta, josta saa myös muita hyödyllisiä tietoja. Sovellus on periaatteessa ilmainen, mutta jos haluaa saada ilmoituksia, kun revontulia on tulossa omalle paikkakunnalle, se maksaa 9,99 euroa vuodessa tai 2,19 euroa kuukaudessa.
Tärkeimmät varusteet
Revontulet näkyvät useimmiten pohjoistaivaalla ja parhaiten pilkkopimeällä. Paras paikka ilmiön ikuistamiseen kameralla on siis sellainen, jossa valosaastetta on vähäisesti ja josta näkee pohjoiseen. Esimerkiksi järven ranta tai korkea mäki, jolta on esteetön näkymä horisonttiin, toimii hyvin.
Todennäköisyydet nähdä revontulia korkealla taivaalla ovat pienemmät Suomen pohjoisosia lukuunottamatta. Olemme usein yrittäneet napata vilauksen värikkäästä loimusta kodin takapihalta, kun ennusteet ovat olleet hyvät, mutta tulet ovat olleet niin matalalla, että kerrostalot ovat tulleet tielle.
Aivan mahdotonta se ei kuitenkaan ole ollut, ja joskus revontulet näkyvät korkealla tai ovat niin voimakkaita, että niiden kuvaaminen onnistuu keskellä kaupunkia. Pimeä luontoympäristö on silti paras valinta, jos haluaa parantaa mahdollisuuksiaan.
Pakkaa lämpimät vaatteet, termospullo ja retkipatja, jotta pysyt lämpimänä talvisäässä. Ota mukaan myös otsalamppu, jotta näet mitä teet pimeässä. Kameran käyttäminen ilman valoa on sekä hankalaa että turhauttavaa – etenkin, kun revontulet lopulta loimuavat ylläsi hetkellisesti. Voi olla hyvä, jos otsalampussasi on punainen valo, ettet menetä hämäränäköäsi sitä käyttäessäsi.
Laajakulmaobjektiivilla saadaan paljon mukaan kuvaan ja mahdollisuus käyttää pitkiä suljinaikoja ilman tähtivanoja.
Kannattaa tulla paikalle, kun on vielä valoisaa, jolloin on helpompaa orientoitua maisemaan ja valikoida hyvä kuvauspaikka. Valitse kohta, jossa etuala asettaa taianomaisen näyn mittasuhteisiin, jotka katsoja voi hahmottaa. Tarvitaan vain pari puunlatvaa, että saadaan kiintopiste, jonka avulla kuvaan voi orientoitua.
Jos ympäristössä ei ole valoja, etualasta tulee tumma siluetti. Jos haluat sen erottuvan paremmin, voit etsiä paikan, jossa ympärillä on hieman valoa. On kuitenkin tärkeää, että valo ei ole revontulia voimakkaampi. Teltta, jonka sisällä on himmeä lyhty, tai henkilö, joka pitelee pientä viiden watin taskulamppua, 12–15 metrin etäisyydellä kamerasta voi antaa hienon ja hyvin valottuneen etualan.
Ratkaisevat asetukset
Pidä kamera liikkumattomana
Kun olet valinnut sopivan paikan, voit aloittaa kuvaamisen. Jalusta on ehdottomasti tarpeen. Käsivaralta kuvaaminen ei tässä tapauksessa onnistu, koska suljinajan on oltava melko pitkä. Kiinnitä kamera jalustaan ja asettele se niin, että valitsemasi näkymä on etsimessä.
Kameran asetukset kannattaa säätää etukäteen mahdollisimman pitkälle valmiiksi. Saatat joutua säätämään niitä, kun revontulet ilmestyvät, mutta perusasiat voit asettaa kotona. Himmennä myös näytön kirkkautta. Illan pimetessä kuva voi näyttää näytöllä kirkkaammalta kuin se todellisuudessa on, jolloin on vaarana, että kuvat jäävät alivalottuneiksi. Valitse tallennusmuodoksi raw, jotta saat mahdollisimman paljon yksityiskohtia ja parhaat lähtökohdat kuvankäsittelyyn.
Valitse manuaalinen kuvaustila ja aloita kahdeksan sekunnin suljinajalla. Jos revontulet eivät näy kuvassa riittävän selvästi, pidennä suljinaikaa. Jos tähdet sumentuvat, lyhennä suljinaikaa, kunnes ne näkyvät terävinä.
Automaattitarkennuksella ei ole tässä virkaa. Se ei löydä pimeältä ja sumealta taivaalta mitään, mihin tarkentaa. Tarkenna siis käsin ja kierrä tarkennusrengasta, kunnes tähdet näkyvät etsimessä mahdollisimman pieninä. Näin koko kuvasta tulee terävä.
Pienimmätkin tärähdykset voivat sumentaa kuvan, kun käytetään pitkää suljinaikaa. Käytä siksi kameran itselaukaisinta ja aseta viiveeksi kaksi sekuntia. Näin valotus alkaa vasta pienen viiveen jälkeen, ja laukaisimen painamisen aiheuttamat pienet tärähdykset ehtivät tasaantua ennen sitä. Löydät toiminnon kuvaustavoista tai mukautetuista asetuksista. Vaihtoehtoisesti voit käyttää kaukolaukaisinta tai sovellusta.
Sitten on vain odotettava. Kuinka kauan, sitä ei voi tietää, mutta kun revontulet toivottavasti ilmestyvät illan aikana, tarkista ensin, näyttääkö kohde oikeanlaiselta kameran näytöllä. Ovatko revontulet oikeassa kohdassa kuvaa ja onko etualaa sopivasti suhteessa revontuliin? Säädä sommittelua, jos näin ei ole. Klassinen kolmanneksen säännön mukainen sommittelu, jossa etuala vie alimman kolmanneksen ja taivas kaksi ylimpää kolmannesta, on hyvä lähtökohta.
Kun sinulla on muutama kuva tallessa tällä sommittelulla, voit kokeilla muuttaa sitä. Voi testata esimerkiksi pystykuvaa tai kuvata mäeltä tai kalliolta, jos mahdollista. Jos revontulet ovat hyvin matalalla horisontissa, ne näkyvät joskus paremmin ylempää katsottuna.
Jos edessä aukeaa tyyni vesi, voit koittaa saada heijastuksen kuvaan mukaan. Sijoita horisontti kuvan puoliväliin. Näin saat kauniin symmetrisen sommitelman, jossa revontulet näkyvät lähes yhtä suurina kuvan ylä- ja alaosassa. Pitkä suljinaika siloittaa veden, jolloin saat kauniin ja tasaisen peilikuvan.
Voit saada valonlähteet säteilemään, jos pienennät aukon noin F11:een. Se aiheuttaa kohinaa, mutta se voidaan poistaa kuvankäsittelyssä.
Valokuva vahvistaa vaikutelmaa
Kun näet revontulet omin silmin, saatat ajatella, että ne eivät loista lainkaan niin voimakkaasti kuin olet nähnyt muiden ottamissa kuvissa. Se voi myös olla totta, koska valo ei aina ole kovin voimakasta, mutta useimmiten syynä on se, että kamera taltioi revontulet paremmin kuin silmäsi.
Ihmisen värinäkö heikkenee pimeässä, ja ihmissilmä pystyyy havaitsemaan huomattavasti vähemmän valoa kuin kamera, joka kuvaa suurella aukolla, korkealla ISO-arvolla ja pitkällä suljinajalla. Älä siis luovuta ja lähde pettyneenä kotiin, jos revontulet näyttävät haaleilta. Olemme joskus kuvanneet himmeitä valoja harmaalla taivaalla ja epäilleet, olivat ne revontulia, mutta kun pääsimme kotiin ja teimme pieniä säätöjä kuvankäsittelyohjelmalla, epäilykset hälvenivät.
Kohinaa on vaikea välttää näin pimeässä, mutta onneksi sen voi korjata kuvankäsittelyssä. Monissa ohjelmissa on hyviä toimintoja kohinan poistoon, mutta käytä niitä maltillisesti, sillä ne poistavat yksityiskohtia ja voivat tehdä kuvasta utuisen, jos niitä käytetään liikaa.
Oikea käsittely
Valotus
Vähennä arvoa Highlights, jotta yksityiskohdat vaaleilla alueilla tulevat esiin, ja laske Blacks- ja lisää Whites-arvoja, jotta saat voimakkaamman kontrastin aivan vaaleiden ja täysin tummien kohtien välille. Etualan yksityiskohdat voi saada erottumaan paremmin nostamalla arvoa Shadows.
Värit
Säädä valkotasapaino niin, että värit näyttävät oikealta. Näin on yleensä 3000 ja 4000 kelvinin välimaastossa. Siirrä Tint-kytkintä kohti vihreää ja lisää Vibrance-arvoa, jotta värit voimistuvat mutteivat kyllästy.
Kohina
Manuaalisella kohinanpoistolla saa hienovaraisimmat tulokset, joten aloita siitä, ja nosta Luminance enintään 50:een. Jos kohinaa on paljon, käytä tekoälypohjaista Denoise-toimintoa, ja aseta se 30–50 prosenttiin.
