Laaja opas: Näin otat vaikuttavia urheilukuvia

Ammattilaisjalkapallo-otteluun ei mennä ihan noin vain kentän laidalle kuvaamaan. Yleensä vain akkreditoidut lehtikuvaajat saavat tuoda mukanaan oikean kameran. Sen sijaan alemmissa sarjoissa olosuhteet ovat usein paljon rennommat, ja niissä saa monesti kuvata paljon vapaammin, varsinkin jos ottaa etukäteen yhteyttä seuraan ja pyytää luvan.
Varsinkin urheilukuvausta opetellessaan kannattaa lähteä myös harjoituksiin. Yleensä urheilukeskuksissa on päivittäin vähintään joku harjoittelemassa, ja harjoituksia pääsee usein seuraamaan vapaasti. Urheilijoilta tai heidän valmentajiltaan on silti syytä kysyä lupaa, ennen kuin alkaa kuvata.
Joustavuutta tarjoava zoom-objektiivi on kuvaajalle suuri etu esimerkiksi jalkapallokentän laidalla, kun tilanteet saattavat siirtyä erittäin nopeasti kentän puolelta toiselle. Urheilukuvauksen ammattilaisilla onkin usein mukanaan kaksi kameraa, joista toisessa on esimerkiksi 70–200 millin zoomi ja toisessa 400:n tai 600 millin prime-objektiivi. Harrastajavalokuvaajalle riittää kuitenkin yleensä yksi kamera ja noin 70–400 millin poltto­väli­alueen zoom-objektiivi.
Objektiivista riippumatta kaikkia tapahtumia nyt vain on mahdotonta saada kuvattua samalla kertaa, joten kuvaustavoitteitaan ja sijoittumistaan kentän laidalle on hyvä suunnitella etukäteen.
Hyvä lähtökohta on asettua kentän sivulle melko lähelle maalia, mistä voi kuvata hyökkäyksiä, maaleja ja juhlintaa – tai tietysti toisen joukkueen puolustusta ja pettymyksiä. Keskialueelta saa usein hyviä kuvia taklauksista tai maalipotkun jälkeisistä pallontavoittelutilanteista. Aivan maalin takaa taas voi hyvällä onnella saada kuvia suoraan kohti maalia suuntautuvista laukauksista.

Kameran asetuksista tärkeintä on valita suljinajan esivalinta ja riittävän lyhyt valotusaika, jotta urheilijat saa pysäytettyä ­kuvaan terävinä kesken liikkeen – muut asetukset voi sitten säätää sen mukaan. 1/2000 sekuntia tallentaa sekä pelaajat että pallon täysin terävinä, kun taas suljinajalla 1/1250 palloon saa hieman liike-epäterävyyttä, mikä lisää kuvaan vauhdin tuntua.
Kamera valitsee usein automaattisesti suurimman mahdollisen aukon, jolloin varsinkin valovoimaisilla objektiiveilla kuvan tausta sumenee vahvasti. Tämä on yleensä hyvä asia, koska silloin kuvassa korostuvat sen kohteena olevat urheilijat, kun taas taustalla olevat katsojat, mainokset ja rakennukset sumentuvat.
Harmaana päivänä voi tarvita melko korkeaa ISO-arvoa, jotta valoa tulee tarpeeksi. Kannattaa asettaa se automaattiseksi ja sen enimmäisarvoksi 12 800, jolloin kuviin mahdollisesti tuleva kohina on vielä helppo poistaa kuvankäsittelyssä.

24-70mm
Hyvä tennikseen, laajoihin kuviin jalkapallokentältä ja laajakulmaisiin toimintakuviin.

70-200mm
Monipuolinen polttovälialue, jolla saa kuvattua useita pelaajia joukkuelajeissa ja poimittua kuvaan yksilöitä pitkältäkin.

400 mm
Sopii kaksinkamppailujen kuvaamiseen esim. koko jalkapallokentältä ja päästää lähelle vaikka vesilajeissa tai moottoriurheilussa.

Suurin haaste on tarkennus. Joissakin urheilukuvaukseen suunnitelluissa kameroissa, kuten Canonin EOS R1:ssä, automaattitarkennus osaa nykyisin jopa seurata palloa. Se on kätevää, sillä palloon tai sen lähellehän tarkennus yleensä halutaan. Useimmissa nykykameroissa on silti vähintään kasvojentunnistus, jolloin kamera tarkentaa automaattisesti pelaajista johonkuhun, yleensä lähimpänä kameraa olevaan. Kuvan tärkein pelaaja ei kuitenkaan aina ole se lähin, ja siksi kannattaa ottaa käyttöön tarkennuksen seuranta ja asettaa pieni tarkennuspiste juuri siihen pelaajaan, jonka halua kuviensa keskipisteeksi.
Automaattitarkennuksen käyttö tavalliseen tapaan laukaisimesta voi pelin tuiskeessa olla joskus liian hidasta, joten automaattitarkennus kannattaa ohjelmoida johonkin toiseen painikkeeseen, kuten AF-ON, jos kamerassa on sellainen. Kun sitten painaa sen pohjaan, automaattitarkennus aktivoituu ja tarkennuksen voi asettaa haluamaansa pelaajaan, ja siinä se myös pysyy niin kauan kuin painiketta pidetään painettuna.

Sen jälkeen voi vapaasti räpsiä kuvia laukaisinta painamalla ilman riskiä siitä, että kamera alkaa kesken kaiken tarkentaa uudelleen. Kamera kannattaa asettaa kuvaamaan sarjaa suurimmalla nopeudella. Kun pelitapahtumat näyttävät siltä, että ratkaiseva hetki on tulossa, voi vain painaa laukaisimen pohjaan ja pitää sen siellä. Kuvasarjasta voit myöhemmin valita parhaat kuvat.

Tennistä tai muita yksilölajeja kuvattaessa tarkennusta on helpompi hallita, kun kuvattavia urheilijoita on vähemmän ja yleensä kukin pysyttelee omalla alueellaan. Käytä kasvojen­tunnistusta, jos kamerassa on sellainen, aseta pieni tarkennuspiste pelaajaan, jonka haluat saada teräväksi, ja aktivoi kohteen seuranta. Pieni epäterävyys pallossa ei haittaa.
Nyt haastavinta ei olekaan tarkennus vaan ajoitus. Parhaissa tenniskuvissa näkyy sekä pelaaja että pallo joko ilmassa tai juuri osumassa mailaan. Tässä on parhaat mahdollisuudet onnistua vaakasuuntaisella laajakuvasommittelulla, jossa pelaaja on kuvan toisella reunalla ja pallo on odotettavissa toiselta puolelta. Silloin pallolla on tilaa lentää kuva-alueen sisällä ja siten todennäköisyys saada se mukaan kuvaan on melko suuri.

Parasta terävyyttä varten suljinaika voi olla jopa vain 1/3000 sekuntia. Pelaajan liikkeitä kuvaushetkellä on vaikea ennustaa, joten kannattaa kuvata sarjaa kameran suurimmalla nopeudella ja jatkuvalla automaattitarkennuksella.
Suurimman kuvausnopeuden saa käyttämällä elektronista suljinta. Monissa kameroissa kuva kuitenkin luetaan ja tallennetaan silloin kennolle rivi riviltä, ja kun nopeasti lentävä pallo voi ehtiä liikkumaan huomattavasti jo ennen koko kuvan tallentumista, se voikin tallentua ”venyneenä”. Nimellä rolling shutter tunnettu ilmiö on harmillisen tuttu varsinkin vanhemmissa peilittömissä kameroissa. Mekaanista suljinta käytettäessä vääristymistä ei tapahdu, mutta silloin on tyydyttävä hitaampaan kuvausnopeuteen. Ongelma on helpottunut viimeaikaisissa kameroissa, ja vastikään on lanseerattu erityinen kuvakenno, johon koko kuva tallentuu kerralla eikä vääristymisongelmaa enää ole. Tämä ratkaisu on nimeltään global shutter. Sellainen löytyy Sony A9 III:sta, ja odotamme innolla, että muutkin valmistajat ottavat sen käyttöön.
Tennistä kannattaa kuvata kentän keskivaiheilta, mistä näkee molemmat kenttäpuoliskot ja saa pienellä liikkumisella helposti kuvaan sekä verkon että molemmat pelaajat. Myös takalinjan
takaa voi saada upeita kuvia syöttäjästä ja syötön vastaan­ottoon valmistautuvasta vastustajasta. Tenniksen pelaajia pääsee yleensä kuvaamaan melko läheltä, joten tavallinen 24–70 millin zoomi riittää yleensä mainiosti.

Yksi urheilukuvauksen suurimmista haasteista on saada tarkkuus oikeaan kohtaan kuvassa. Automaattitarkennus auttaa, mutta sitä on opeteltava käyttämään oikein, jotta saa parhaat tulokset.

AF-C (Canonilla AI Servo): Tarkennus seuraa kohdetta sen liikkuessa.

Kasvojentunnistus: Varmistaa, että kamera tarkentaa aina ihmiseen.

Tarkennuspiste: Aseta piste siihen pelaajaan, jonka ­haluat kuvaan tarkkana. Sopii erityisesti joukkuelajeihin.

Automaattitarkennus aktivoituu yleensä painettaessa laukaisin puoliväliin. Silloin tarkennuskohde voi kuitenkin vaihtua laukaisimen painalluksesta toiseen. Urheilukuvauksessa automaattitarkennus kannattaakin ottaa käyttöön erillisellä painikkeella, jolloin se säilyy halutussa kohteessa laukaisimen painamisesta riippumatta. Monissa kameroissa AF-ON-painike on kätevästi peukalon ulottuvilla, mutta toiminnon voi ohjelmoida muillekin painikkeille.

Näin se toimii
➜ Aseta urheilukuvausta varten automaattitarkennus itsellesi sopivimpaan painikkeeseen valikon kautta.
➜ Kun sitten painat määritettyä painiketta, automaattitarkennus ei enää aktivoidu laukaisimen puolivälissä.

Näin sitä käytetään
➜ Aseta pieni tarkennuspiste pelaajaan, jonka haluat kuvaan teräväksi.
➜ Paina ja pidä automaattitarkennuksen painike painettuna.
➜ Paina laukaisinta ja ota kuvia ilman, että tarkennus siirtyy.

Vauhtia riittää erityisesti monissa toimintaurheilulajeissa, kuten vesihiihdossa tai motocrossissa, joissa urheilijat myös ovat usein kenttälajeja kauempana ja liikkuvat pidempiä matkoja. Siksi polttovälin on oltava suhteellisen suuri, ja 70–200 millin zoomi onkin usein hyvä valinta. Kaukaa kuvattaessa kameraa tulee usein liikutettua runsaasti, joten kuvanvakautus kannattaa ehdottomasti ottaa käyttöön. Kun kuvataan nopeaa kohdetta ja liikutetaan kameraa, teräviä kuvia saa vain lyhyellä valotusajalla. 1/2000 sekuntia on hyvä lähtökohta toimintaurheilussa.
Kaiken ei silti aina tarvitse olla terävää, vaan jos pääkohde on terävä ja kaikki muu lähes pelkkiä vauhtiviivoja, kuvaan tulee vahva vauhdin tuntu. Se tehdään tekniikalla nimeltä panorointi. Siinä kameraa liikutetaan kohdetta seuraten ja kuva otetaan suhteellisen pitkällä valotusajalla. Panoroitaessa on hyvä ­valita kuvanvakautukseen Mode 2, jos objektiivissa on tämä ominaisuus, koska silloin se vakauttaa vain pysty­suuntaista liikettä eikä puutu vaakasuuntaiseen panorointiliikkeeseen.

Panoroinnin hallinta vaatii paljon harjoittelua. Sen opettelu kannattaa aloittaa esimerkiksi kuvaamalla polkupyöräilyä tai potkulautailua opettelevia, vielä melko hitaita lapsia ja edetä siitä sitten esimerkiksi juokseviin koiriin ja lentäviin lintuihin, ennen kuin uskaltautuu urheilun tiimellykseen.
Myös toimintalajeja on kuvattava sarjana ja suurella nopeudella. Jotta kameran nopeudesta saa kaiken irti, tarvitaan myös nopea muistikortti. Muutoin tulee ärsyttäviä keskeytyksiä, kun kamera lopettaa kesken kaiken kuvaamisen kirjoittaessaan dataa muistikortille. Joissakin kameroissa voi käyttää nopeita CFexpress-kortteja, mutta useimmissa on käytössä hitaampia ja halvempia SD-kortteja. Niistä kannattaa valita kortti, jonka nopeus on noin 300 MB/s ja tallennustila vähintään 256 Gt, sillä dataa kertyy todella paljon, kun kuvataan nopeita sarjoja raw-muodossa. Älä myöskään unohda vara-akkua, kun lähdet kuvaamaan, jotta kamera ei joudu paitsioon juuri kesken suuren urheilujuhlan tuntua.

Panorointi tuo kuviin vauhdin tuntua. Valitse jatkuva kuvausohjelma ja jatkuva automaattitarkennus, aseta kiinteä tarkennuspiste ja valitse melko lyhyt valotusaika. Erittäin nopeisiin lajeihin, kuten moto­crossiin ja vesihiihtoon, sopii hyvin 1/125 s, kun taas pyöräilyyn riittää 1/60 s.