Valokuvajournalismin isäksikin luonnehdittu Henri Cartier-Bresson (1908–2004) oli viime vuosisadan merkittävimpiä valokuvaajia ja yksi kansainvälisen Magnum Photos -kuvatoimiston perustajista. Cartier-Bresson oli silminnäkijänä todistamassa ja taltioimassa niin Espanjan sisällissodan kauhuja kuin toisen maailmansodan keskitysleirien vankien vapauttamista. Hän oli Kiinassa, kun Mao Tse Tung marssi Pekingiin ja kuvasi Intiassa Mahatma Gandhin vain muutama tunti ennen tämän salamurhaa. Hänen valokuvansa ovat muokanneet jo useiden sukupolvien kuvaa maailmanhistorian merkkipaaluista.
Henri Cartier-Bressonille valokuvaus oli keino kertoa tarinoita elämästä, vangita filmille merkityksellisiä, yllätyksellisiä ja ratkaisevia hetkiä. Hänelle tärkeää kuvaamisessa oli täydellinen ja tarkka ajoitus. Kuvaajan tuli olla jatkuvasti valppaana. Kamera oli hänelle kuin luonnoskirja, intuition ja spontaaniuden työkalu. Nuoruuden taideopinnot ja yhteydet surrealistipiireihin näkyvät Cartier-Bressonin dokumentaarisessakin tuotannossa: ”Surrealismilla on ollut syvällinen vaikutus minuun. Olen koko ikäni tehnyt kaikkeni ollakseni koskaan pettämättä sitä”. Cartier-Bressonin kerrotaan kuitenkin olleen jopa kiinnostuneempi muista taiteenlajeista kuin itse valokuvauksesta, ja niistä saamansa vaikutteet hän siirsi mestarillisesti omiin, uraauurtaviin töihinsä.
Tämän uutisen kuvana on Cartier-Bressonin vuonna 1962 ottama kuva Berliinin muurilta Länsi-Saksasta. Henri Cartier-Bressonin retrospektiivinen näyttely on esillä Ateneumissa tammikuun loppuun saakka.