VASTAUS:
Fluoriittia käytti aikaisemmin vain Canon, mutta nykyisin myös Nikon. Fluoriitti on kiteinen mineraali. Objektiiveissa käytetään keinotekoisesti kehitettyjä fluoriittikiteitä, joilla linssille saadaan erittäin pieni hajonta-arvo. Fluoriitti on kallis materiaali, ja siksi on kehitetty melkein yhtä hyviä lasilaatuja, joista valmistajat käyttävät esim. tunnuksia UD (Ultra-Low Dispersion) tai ED (Extra Low Dispersion). Näiden lasien tehoa voisi kuvata karkeasti niin, että kahdella UD-linssillä saadaan sama vaikutus kuin yhdellä fluoriittilinssillä. UD- ja ED-linssien valmistuskustannukset ovat laskeneet, ja lisäksi uudet digitaalikamerat vaativat objektiiveilta paljon. Siksi yhä useammassa objektiivissa on käytetty näitä erikoislinssejä. Koska ne ovat edelleen melko kalliita, ne eivät ole korvanneet tavallisia linssejä.
Optinen lasi
Monimutkaisissa optisissa rakenteissa tavallinen lasi ei taita kaikkia värejä samaan kohtaan. Ilmiö on kromaattinen poikkeama. Värien hajoaminen aiheuttaa monia ongelmia. Jos tarkennetaan siniseen, punaiset sävyt ovat epäteräviä ja päinvastoin. Tuloksena on huonompi terävyys ja epäpuhtaat värit.
Fluoriitti
UD-, ED- tai fluoriittilinssien ansiosta kaikki värit taittuvat samaan kohtaan. Yksityiskohdat ovat teräviä, kromaattinen poikkeama vähäistä, kontrasti hyvä ja kuvanlaatu kokonaisuutena parempi.