Opas: Ota maagisia makrokuvia lumesta ja jäästä

Kuihtuneista kasveista, paljaista oksista ja talven yli kestävistä marjoista, kuten pihlajan ja ruusunmarjoista, tulee kauniita kuva-aiheita kuuran kuorruttaessa ne.

Kuura muodostuu yöllä vesihöyryn jäätyessä pinnoille ja katoaa nopeasti, jos lämpötila nousee yli jäätymispisteen. Siksi kannattaa ajoittaa makrokuvausretki ­auringonnousuun, kun yön kylmyys vielä viipyy maassa. Näin saa myös kauniin kultaisen valon auringon ensisäteistä.

Jääkerros, joka syntyy alijäähtyneen veden osuessa jäätymispistettä kylmempiin pintoihin, voi syntyä mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mutta vältä sen kuvaamista kirkkaassa auringonvalossa, koska se voi aiheuttaa liian teräviä kontrasteja valon ja varjoja välille. Kevyt pilvipeite on paras, sillä se pehmentää valoa, jolloin saa helposti hyvin valottuneita kuvia.

Valitse pieni aukko, esimerkiksi F11, ja säädä tarkennus käsin lähimmälle mahdolliselle etäisyydelle. Liikuta kameraa kohti kohdetta, kunnes se näkyy terävänä. Ota focus peaking -toiminto käyttöön, jos se kamerasta löytyy, sillä se näyttää terävät kuva-alueet huomiovärillä. Se auttaa löytämään parhaimman tarkennuksen.

Kun kohdetta, esimerkiksi marjaa, mennään hyvin lähelle, syväterävyysaue on hyvin kapea. Joskus niin kapea, että marja ei ole kokonaan terävä. Terävyyttä voi lisätä valitsemalla pienemmän ­aukon. Tämä kuitenkin vähentää valoa ja vaatii hitaamman suljinnopeuden. Tällöin voi ottaa jalustan avuksi, jos tuuli ei liikuta lehtiä tai marjoja, jolloin kohde sumentuu. Vaihtoehtoisesti voi käyttää lisävalonlähdettä, kuten rengassalamaa tai puhelimen näyttöä, jotta saa suljinajan lyhyemmäksi.

Lumihiutale ei ehkä paljain silmin näytä kovin ihmeelliseltä, mutta kun sitä pääsee oikein lähelle makro-objektiivilla, paljastuu uskomaton näky. Pikkuruinen hahtuva koostuu pitsimäisistä lumikiteistä, jotka muodostuvat, kun vesi tiivistyy ja jäätyy pienten hiukkasten ympärille.

Tärkein edellytys lumihiutaleiden ­kuvaamiselle on tietenkin, että sataa lunta. Miltei yhtä tärkeää on, että lämpötila on alle nollan, jotta lumi ei sula matkalla maahan. Olosuhteet ovat ihanteelliset, kun pakkasta on viisi astetta ja ilma on tyyni. Kovalla tuulella hiutaleet voivat leijailla ympäriinsä ja niihin on vaikea osua. Pidä säätä silmällä ja ole valmiina tarttumaan tilaisuuteen, kun se tulee, sillä et voi tietää, milloin se tulee uudestaan.

Kokeile ensin kuvata kokonaista lumihiutaletta. Usein se koostuu itse asiassa monista, toisiinsa takertuneista lumi­kiteistä, joiden päällekkäiset muodot luovat hienon kuva-aiheen. Tekniikka on käytännössä sama kuin edellä kuvailtiin.

Kokeile sitten saada yksi lumikide erilleen muista hammastikulla tai pensselillä. Aseta se yhtenäiselle, mieluiten tummalle ja heijastamattomalle pinnalle. Musta hanska tai villahuivi sopii hyvin. Se luo neutraalin taustan, joka saa lumihiutaleen erottumaan edukseen. On tärkeää, että alusta on kylmä, jotta hiutale ei sula.

On parasta kuvata käsivaralta, koska lumihiutale voi sulaa tai lennähtää pois, ennen kuin jalustan saa paikalleen. Mitä nopeammin lumihiutaleen ehtii kuvata sen laskeuduttua, sen parempi.

Kiteet ovat pieniä, ja jotta niiden hienosyiset rakenteet saisi esiin, on hyvä käyttää vähintään viisinkertaista suurennusta.

Tämän mittaluokan suurennuksessa syväterävyydestä tulee äärimmäisen kapea. Siksi tarkentaessa täytyy olla erittäin tarkka. Helpointa on kuvata kide suoraan edestä, koska se on hyvin litteä, joten tarvittava syväterävyys pienenee.

Vaihtoehtoisesti voi hyödyntää pinoamista. Se on työläämpi prosessi, mutta varmin tapa saada sopiva syväterävyys makrovalokuvaan.

Vaihtoehtoisesti voi hyödyntää pinoamista. Se on työläämpi prosessi, mutta varmin tapa saada sopiva syväterävyys makrovalokuvaan.

Isompi suurennussuhde vähentää myös kennolle tulevan valon määrä, joten lisävalo voi tulla tarpeeseen. Rengassalama on tällöin hyvä ratkaisu, sillä se tulee kiinni kameraan, mikä vapauttaa kädet ja valaisee kohdetta lähempää kuin tavallinen salama.

Saippuakuplat kuuluvat yleensä kesään, mutta makroaiheena niillä on paikkansa myös kylminä talvipäivinä. Kuplien jäätyessä niistä tulee kauniita, kirkkaita palloja, joita koristavat hienot jääkiteet.

Jäätyneiden saippuakuplien kuvaaminen onnistuu parhaiten purevalla pakkasella. Mitä kovempi pakkanen, sitä nopeammin kuplat jäätyvät, ja sitä paremmin ne muodostavat jääkiteitä. Kymmenen astetta pakkasta on hyvä, 20 vielä parempi. Aamu tai iltapäivä ja nousevan tai laskevan auringon valo antaa hyvät kuvausolosuhteet. Jos ei myöskään tuule, on kuplien puhaltaminen helpompaa.

Saippua muodostaa veteen kalvon, jonka avulla se voi muodostaa kuplan. Klassinen kesäresepti, jossa on vain vettä ja tiskiainetta, ei kuitenkaan toimi talvella. Kylmällä säällä saippuan kyky sitoa vettä ei ole riittävän voimakas. Sitä voidaan vahvistaa lisäämällä liuokseen glyseriiniä. Kun siihen lisätään vielä sokeria, kuplaan muodostuu jäätyessä hienoja kiteitä.

Kaada saippuakuplaliuos pieneen astiaan, ota pilli mukaan ja puhalla kuplia paikassa, jossa ne voi asettaa kauniille ja yksinkertaiselle taustalle. Sillä, mitä taustalla on ei ole niinkään väliä, koska se sumentuu, mutta on tärkeää, että taustan värit pukevat läpinäkyvää kuplaa.

Kameran on hyvä olla jalustalla suunnattuna kohti alustaa, jolle kupla asetetaan. Säädä tarkennus heti, kun kupla on puhallettu, ja aloita kuvaaminen välittömästi. Kuplan pinta muuttuu sen jäätyessä, joten käytä jatkuvaa kuvausta ja viiden kuvan sekuntinopeutta, ja valitse myöhemmin parhaat otokset. Kuplaa ei tarvitse välttämättä kuvata aivan läheltä, vaan jalustan voi panna vähän kauemmas, jolloin saa laajemman syväterävyysalueen ja kuplalle voi luoda kiinnostavan kehyksen ottamalla mukaan kohteita sen ympäristöstä. Silloin se ei enää teknisesti ottaen ole makrokuvaamista, mutta älä anna tämän pikkuseikan estää sinua ottamasta hyviä kuvia.