Kuvia kaaoksen keskeltä: Normandian maihinnousun kuvaaminen

Mitään sotaa ei aikaisemmin ollut dokumentoitu niin laajasti kuin toista maailmansotaa. Miljoonat valokuvat, filminpätkät ja silminnäkijöiden kertomukset valottavat kattavasti sodan kulkua.

Silti kuvat Normandian maihinnoususta 6. kesäkuuta 1944 tuntuvat aivan erityisiltä. Heiluva mustavalkoinen filmimateriaali maihinnoususta ei ole pelkkää sotapropagandaa vaan silminnäkijätodistusta päivästä, jolloin Ranskan rannikko muuttui helvetin esikartanoksi.

Kuvaajat kuuluivat Britannian AFPU:n eli Army Film and Photography Unitin yksikköön. He eivät olleet sotilaita klassisessa mielessä, mutta he rantautuivat silti ensimmäisten mukana Sword-, Gold- ja Juno-rannoille luotien viuhuessa, kranaattien räjähdellessä ja hiekan pöllytessä. Kaiken kauhun keskellä heillä oli tehtävä, yksinkertainen mutta hengenvaarallinen: vangita sodan todellisuus filmille.

Maihinnousun kuvaaminen vaati erityistä rohkeutta. Kuvaajilla ei ollut kiväärejä vaan kameroita, ei ammuksia vaan filmirullia. He tiesivät, että heidän kuvansa voisivat muuttaa historiaa: ne dokumentoisivat tapahtumia ja toimisivat vastapainona natsipropagandalle, joka oli hallinnut sodan kuvastoa jo vuosien ajan.

Tässä muistamme sankareita, jotka antoivat meille mahdollisuuden nähdä sodan todellisuus heidän silmiensä kautta.

Lokakuussa 1941 Britannian armeija perusti erityisyksikön nimeltä Army Film and Photography Unit (AFPU). Sen tarkoituksena oli dokumentoida sotaa ja luoda vastakuvia natsipropagandalle, joka oli pitkään vaikuttanut eurooppalaisiin.

Kameramiehiä koulutettiin sekä sotilaallisissa perustaidoissa että raskaan kaluston käytössä keskellä taistelukentän kaaosta.

He eivät olleet pelkkiä kameralla varustettuja sivustakatsojia, vaan he olivat aseettomia sotilaita, jotka lähetettiin aina sinne, missä sota oli kiivaimmillaan, jotta jälkipolville saataisiin aitoja kuvia rintamalta.

Kesäkuun 6. päivänä 1944 tuhannet liittoutuneiden sotilaat nousivat maihin Normandian rannoille. Heti ensimmäisten joukossa oli useita AFPU:n kameramiehiä. He rantautuivat Sword-, Gold- ja Juno-rannoille brittiläisten ja kanadalaisten mukana, kun taas amerikkalaisilla oli omat kuvaajansa Utah- ja Omaha-rannoilla.

Maihinnousun kuvaaminen tarkoitti kahlaamista rantaan raskaassa tulituksessa pitäen kaiken aikaa filmikameraa vakaana ja pyörimässä. Sen ansiosta, että jotkut siinä onnistuivat, meillä on yhä olemassa kuvamateriaalia maihinnousun ensimmäisistä minuuteista. Monet näistä filminpätkistä kuuluvat nykyään toisen maailmansodan tunnetuimpiin kuva-aineistoihin.

Kuvaajat eivät olleet menettäneet inhimillisyyttään. AFPU:n viidennen yksikön kuvaaja Ernest Walter kertoi myöhemmin olleensa ”erittäin peloissaan”, kun kranaatit räjähtelivät hänen ja hänen kuvaamiensa sotilaiden ympärillä.

Myös useat kameramiehet joutuivat kärsimään taisteluissa. Yksi haavoittui vakavasti kranaatista, toisen käsi tuhoutui konekiväärin tulituksessa. Koko toisen maailmansodan aikana kaikkiaan 25 AFPU:n jäsentä maksoi kaikkein kovimman hinnan ja menetti henkensä dokumentoidessaan sotaa. Tärkeä tehtävä katsottiin sen arvoiseksi.

Suurin osa Normandian kuvamateriaalista kuvattiin yhdellä ainoalla kameramallilla: DeVry Standard -kameralla, joka laatikkomaisen rakenteensa vuoksi tunnettiin myös nimellä ”Lunhcbox” (”lounasrasia”). Kamera pyöri jousikäyttöisellä moottorilla, joten kameramiehet eivät tarvinneet paristoja tai ulkoista virtaa, mikä oli tietysti valtava etu rintamalla.

Kameran huono puoli oli se, ettei se pystynyt tallentamaan ääntä. Niin menetettiin tärkeä ulottuvuus: ihmisten, aseiden, räjähdysten ja jopa veteen ryntääviä sotilaita kannustavien säkkipillien äänet. Vaikuttava kuvallinen aineisto on siis mykkää, ja se vaatii meitä kuvittelemaan kaiken melun ja kakofonian itse.

AFPU:n maihinnoususta toimittama kuvamateriaali nousi nopeasti uutisiin ja levisi liittoutuneiden propagandassa. Siitä tuli kuitenkin paljon muutakin kuin sotapropagandaa – siitä tuli historiallista perintöä, joka tänä päivänäkin luo yhä uusien sukupolvien kuvaa Normandian maihinnoususta.

Ilman näitä kameramiehiä maailma ei olisi koskaan nähnyt raa’an rehellisiä kuvia siitä kauhusta, kaaoksesta ja sankarillisuudesta, jota koettiin Ranskan rannikolla vuonna 1944.

Heidän työnsä hedelmät ovat edelleen korvaamatonta dokumentaatiota, joka muistuttaa meitä sodan raakuudesta. He riskeerasivat kaiken kertoakseen historiaa kameran linssin läpi.

Sodan kuvat ovat enemmän kuin vain filmille tallennettuja hetkiä – ne muokkaavat osaltaan sitä, miten historiaa muistetaan. Ilman rohkeita kuvaajia maailmalla olisi paljon hatarampi kuva Normandian maihinnoususta.

Nykyään, kun suorastaan hukumme jatkuviin valokuviin ja videoihin niin sosiaalisessa mediassa kuin vakavasti otettavassa uutisvirrassa, dokumentointia voi helposti pitää itsestäänselvyytenä. Maihinnousupäivänä kuvaajat kuitenkin tekivät sitä kirjaimellisesti henkensä kaupalla varmistaakseen, että jälkipolvet eivät koskaan unohda, mitä 6. kesäkuuta 1944 tapahtui.

Imperial War Museum on tuottanut tämän kuusiminuuttisen dokumentin, jossa esitellään brittiläisiä ja kanadalaisia joukkoja Normandian maihinnousun aikana seuranneita rohkeita kuvaajia.

Video antaa harvinaisen näkökulman maihinnousupäivään: se kertoo, miten nykyisin suorastaan ikoniseen asemaan nousseet kauhuntäyteiset mustavalkoiset filminpätkät ovat aikoinaan syntyneet.