Viileät talvipäivät ovat täydellisiä tunnelmallisiin muotokuviin. Siksi istutimme perheenjäsenet kameran eteen näyttääksemme, kuinka voit käyttää valoa ja varjoa antamaan kasvoille luonnetta, luoda kiinnostavia lavasteita kodin sisustuksella ja lisätä kuviin eloa erityisellä salamatekniikalla.
Ulkona on kylmää ja pimeää, eikä luonto tarjoa varsinaisesti mieltäylentäviä kulisseja muotokuville tähän aikaan vuodesta. Alkutalvi kutsuukin viihtymään sisätiloissa ja keskittymään sellaisiin aiheisiin, jotka toimivat hyvin kotioloissa. Muotokuvat läheisistä ovat täydellisiä aiheita näihin olosuhteisiin.
Vähät väreistä
Sisätiloissa kuvaaminen voi asettaa tiettyjä haasteita. Tilat voivat olla ahtaita ja valo heikkoa, ja voi olla vaikeaa löytää sataprosenttisen harmonista ympäristöä, jossa ei ole häiritseviä elementtejä.
Ennen kuin ryhdyimme kuvaamaan tämän artikkelin muotokuvia, vietimme valtaosan viikonlopusta etsien sopivia kuvauspaikkoja kaksikerroksisesta asunnosta, joka toimi kuvien näyttämönä. Etsimme paikkoja, jotka tarjosivat mielenkiintoisia etualoja ja taustoja kotimuotokuvillemme, unohtamatta pitää silmällä valo-olosuhteita eri vuorokaudenaikoina.
Päätimme olla käyttämättä muuta valaistusta kuin ulkoa tulevaa luonnonvaloa ja asunnon valaisimia. Tämä ei luonut parhaita mahdollisia olosuhteita värikuvien ottamiseen, sillä etenkin sähkölamppujen valo voi tuoda kuvaan epämiellyttävän värisävyn, jota voi olla vaikea poistaa perinpohjaisellakaan kuvankäsittelyllä.
Värit eivät kuitenkaan ole välttämättömyys hyville muotokuville, miltei päinvastoin. Mustavalkokuvauksessa voi sekä säästyä riiteleviltä väreiltä että saada tulokseksi läsnäolevampia muotokuvia, koska siinä keskitytään olennaiseen ja poistetaan ylimääräiset tekijät, jotka voivat häiritä tai varastaa huomion.
Tämä koskee paitsi räikeitä paitoja ja kirjavia taustoja myös sävyeroja ja epätasaisuuksia ihossa. Ne painuvat taka-alalle, kun kuvataan harmaasävyissä
Näin säädät mustavalkoasetukset
Tuloksena on universaalimman ja ajattomamman tuntuisia muotokuvia, joiden kantava voima on kasvojen piirteet ja ilmeet.
Säädimme kameran kuvaamaan mustavalkoisena, mutta asetukset vaikuttavta vain jpeg-tiedostoon. Jos valitset kuvata myös raw-muodossa, kuvista tallentuu myös neutraali väriversio. Se on hyvä olla varalla, jos haluat parhaat edellytykset kuvankäsittelylle jälkikäteen.
Luonnollinen valo ikkunasta
Ikkunan valo heijastuu silmistä ja luo valopilkkuja, jotka saavat silmät säihkymään.
Se, kuinka valo osuu kasvoihin, on ratkaisevassa asemassa mustavalkoisia muotokuvia otettaessa. Valon ja varjojen leikki piirtää kasvot esiin antaa niille luonnetta.
Vaikka kuvaisit sisätiloissa, voit hyödyntää luonnonvaloa. Se vaatii tietysti ikkunan, josta valo pääsee virtaamaan sisään. Asunto, jossa kuvasimme, sijaitsee pohjakerroksessa, eikä aurinko paista sisään koko valoisen ajan ajan, mutta olimme huomanneet sen paistavan keittiön ikkunasta keskipäivällä.
Perhe oli suostunut toimimaan malleina. Ensimmäiseksi pyysimme puolisoa asettumaan lähelle ikkunaa niin, että hänen kasvonsa olivat puoliksi valoa kohti. Suurin osa kasvoista oli valossa, kun taas varjot peittivät toista puolta. Tämä toi aiheeseen syvyyttä, jota vahvistivat pään kanssa samaa kaltevaa linjaa jatkavat varjot takaseinällä. Seinän valkoiset kaakelit muodostivat yhtenäisen kuvion, joka loi minimalistisen taustan.
Sommittelimme niin, että linjat olivat täysin suorat, ja kuvasimme 85 mm:n objektiivilla aukolla F1.4. Tämä antoi taustalle pehmeää sumeutta.
Kasvot kohti kameraa ja vino rintamasuunta luovat dynaamista ilmettä, ja se onkin klassinen poseerausasento.
Kuvaustilana käytettiin aukon esivalintaa ja ISO oli automaatilla. Saimme suljinajaksi 1/640 sekuntia ja ISO-arvoksi 400, joten pystyimme kuvaamaan käsivaralta. Tarkennus kohdistui automaattisesti silmään, koska kamerassa oli käytössä silmien tunnistus.
Auringon paistaessa asuntoon käänsimme kameran kohti perheen pienintä lasta, joka istui selkä ikkunaan päin. Näin saimme voimakkaan vastavalon, jota usein halutaan välttää, koska se vaikeuttaa tasaisesti valotetun kuvan saamista, jossa henkilö ei ole varjossa. Vastoin tavanomaisia valotussääntöjä saimme kuitenkin erittäin puhtaan ja häiriöttömän muotokuvan.
Säädimme valotuksen pojan mukaan ja nykäisimme valotuksen korjausta pykälän ylöspäin. Tällöin hyvin kirkas tausta paloi täysin valkoiseksi jättäen vain pojan kuvaan huomion keskipisteeksi.
Näin vaikuttaa polttoväli
Uusia kuvakulmia rappusilla
Etsiessämme mielenkiintoisia paikkoja valokuvata, pidimme erityisesti kapeasta kierreportaikosta, joka yhdistää asunnon kaksi kerrosta. Se antoi meille mahdollisuuden kuvata erilaisista kuvakulmista kuin muualla asunnossa.
Ylhäältä alaspäin otettu kuva korostaa erityisesti kasvoja ja silmiä. Yritimme kuvata portaiden yläpäästä, mutta huomasimme, että 85 mm:n objektiivi tuli liian lähelle kohdetta ahtaassa tilassa. Onneksi meillä oli myös 30 mm:n objektiivi, jolla saatiin tarpeeksi leveyttä.
Laajakulma ei ole kaikkein ilmeisin valinta muotokuviin, mutta se voi usein olla se oikea sisätiloissa kuvattaessa, missä ei aina voida saada klassisen 85 mm:n muotokuvaobjektiivin vaatimaa etäisyyttä. Jos sinulla on tavallinen noin 24–70 mm:n zoom-objektiivi, se tarjoaa usein sopivan etäisyyden.
Suuri ISO-arvo 1600 aiheutti vähän kohinaa. Se lähti nopeasti kohinanpoistolla kuvankäsittelyssä.
Polttovälistä riippumatta suuri valovoima on eduksi, jotta suljinaika voidaan pitää järkevissä rajoissa hämärässä sisävalaistuksessa ISOn karkaamatta käsistä. Suuri aukko takaa myös vahvan taustasumennuksen. Sumennus voimistuu myös mentäessä lähemmäs kohdetta.
Porrashuoneen ja viereisen huoneen välisessä seinässä oli aukko, joka muodosti yksinkertaisia vinoja ja suoria linjoja. Sen takana oli kattopalkki, joka piirsi ylös vaakasuoria linjoja. Se loi mielenkiintoiset raamit muotokuvalle. Tällä kertaa kokeilimme omakuvaa.
Kiinnitimme kameran jalustalle ja otimme käyttöön näytön vesivaa’an, jotta saimme kameran tismalleen suoraan. Tällä varmistettiin, että linjat olivat suoria pysty- ja vaakasuunnassa, mikä toi kuvaan rauhaa ja järjestystä.
Huolehdimme, että puhelin oli poissa kuvasta, kun käytimme sitä kameran kaukolaukaisimena.
Yhdistimme kameran langattomasti puhelimeen wifin avulla. Näin pystyimme kauko-ohjaamaan kameraa käyttämällä siihen kuuluvaa puhelinsovellusta. Moniin uudempiin kameroihin on saatavilla sovelluksia, jotka voi ladata ilmaiseksi. Ne ovat käteviä, kun haluat ottaa muotokuvia itsestäsi.
Tässä tapauksessa se auttoi meitä myös saamaan teräviä otoksia, vaikka tila oli varsin hämärä. Suljinaika oli peräti 0,6 sekuntia, mikä on usein liian pitkä käsivaralta kuvattaessa, mutta koska kamera oli jalustalla ja laukaistiin kauko-ohjaimella, pystyimme ottamaan terävän kuvan. Automaattitarkennuksella voi olla vaikeuksia näin hämärässä, mutta koska kasvoille tuli valoa, kamera pystyi tarkentamaan silmään.
Diskopallo ja kaksoisvalotus
Viimeisissä muotokuvissa päästimme luovuuden valloilleen. Pienimmän pojan huoneen katosta roikkuu diskopallo. Kun kaikki valot oli sammutettu ja verhot suljettu, pyörivän pallon heittämät valopilkut olivat ainoa valonlähde huoneessa. Poika seisoi pallon alla niin, että valot pyörivät hänen ympärillään.
Vaikka tila oli ahdas, saimme 30 mm:n objektiivilla pystykuvan, jossa näkyi sekä pojan kasvot että diskopallo. Kuvasimme suurimmalla aukolla F1.4 ja ISO-arvolla 1600, mutta valoa oli niin vähän, että suljinaika venyi pitkäksi 1/25 sekuntiin. Meidän oli siksi pidettävä kamera aivan paikallaan, ettei kuva sumentunut, ja otettava useita otoksia, ennen kuin poika pysyi riittävän pitkään paikallaan, että yhdestä kuvasta tuli terävä.
Kamera oli jatkuvalla kuvauksella, jotta saimme otettua paljon kuvia nopeasti peräkkäin, kun painoimme laukaisimen pohjaan. Näin meillä oli vaihtoehtoja mistä valita myöhemmin, mikä on usein hyvä idea muotokuvia otettaessa.
Päätä liikutettiin suhteellisen hitaasti vaikutuksen maksimoimiseksi.
Päällekkäisvalotus voi olla vaikuttava tapa tuoda lisää eloa muotokuvaan. Joissakin kameroissa on sisäänrakennettu monivalotustoiminto, joka löytyy usein kuvausasetuksista. Kamerassamme pystyi valitsemaan, montako kuvaa yhdistettäisiin yhdeksi. Valitsimme klassisen kaksoisvalotuksen, jossa jälkimmäinen kuva asetetaan automaattisesti ensimmäisen kuvan päälle.
Otimme perheen vanhimmasta pojasta joitakin kuvia, joissa pyysimme häntä kääntämään päätä niin, että hän katsoi ensin kameraan ja sitten sivulle. Kuvista tuli hienoja, mutta vähän staattisia, kun kaksi pitkälti samoin valottunutta kuvaa olivat päällekkäin sulautumatta yhteen sillä tavalla, kuin olimme kuvitelleet. Kaipasimme dynaamisempaa siirtymää kahden valotuksen välillä, joten kokeilimme toista tekniikkaa, jolla saadaan myös kaksoiskuva, mutta suuremmalla vaikutelmalla liikkeestä.
Suhteellisen pitkä suljinaika venytti diskopallon heittämät pyörivät valopisteet sumeiksi viiruiksi.
Tekniikka vaatii salaman, mutta vaikutukseen riittää kameran sisäinen salama. Otimme salaman käyttöön ja pyysimme poikaa toistamaan saman liikkeen. Nyt vain kuvasimme pitkällä 2,5 sekunnin suljinajalla. Salamavalo jähmetti kasvot sekunnin murto-osaksi, kun painoimme laukaisinta, ja myöhempi liike tallentui sumeana päälle, kun olimme toivoneet.