Mustavalkokuvaus on edelleen voimissaan. Digikameran suuri sävymäärä on hyvä lähtökohta, ja kuvankäsittelyssä säätömahdollisuudet ovat paremmat kuin milloinkaan. Kuvausoppaamme kertoo niin sommittelusta kuin sävyjen hallinnasta.
Syvänmustat varjot, laaja sävyasteikko ja huippuvalot, jotka sijoittuvat aivan puhkipalamisen rajan alapuolelle. Yhdysvaltalaisen valokuvaajan Ansel Adamsin maisemakuvat ovat harkitun sävyasteikkonsa ansiosta jääneet valokuvauksen historiaan. Adams kehitti vuonna 1941 yhdessä Fred Archerin kanssa valotus- ja kehitysjärjestelmän, joka tunnetaan nimellä Zone System, vyöhykejärjestelmä. Siinä kohteen sävyt jaetaan yhteentoista vyöhykkeeseen. Vyöhykkeistä 0 on sävytön musta ja 10 vitivalkoinen. Lähtökohtana on kohteen kontrastialueen mittaaminen valotusmittarilla ja sävyasteikon sijoittaminen vyöhykkeistöön. Tästä lähtökohdasta Ansel Adams pystyi määrittelemään, miten negatiivi tuli kehittää ja edelleen vedostaa valmiiksi valokuvaksi.
Nykyisin voidaan valvoa kameran histogrammin avulla, onko kohteessa sävyjä sekä huippuvaloissa että varjoissa. Ja koska monilla nykyisillä järjestelmäkameroilla voi kuvata 14-bittisiä raakakuvia, käytössä on suuri määrä harmaasävyjä. Tämän ansiosta varjoista voidaan nostaa esiin sävyjä raakakuvamuunnoksen yhteydessä
Yksi värikuvauksen nyrkkisäännöistä on vastavalon välttäminen. Mustavalkokuvaan vastavalon huippuvalot sopivat hyvin. Seuraavilla sivuilla neuvotaan, miten valitaan mustavalkokuvan kohde ja miten mustavalkomuunnos kannattaa tehdä, jotta harmaasävyjä hallitsisi kuvaaja eikä ohjelma.
Kehity valokuvauksessa. Aloita tilaamalla uutiskirjeemme, josta saat tärkeimmät uutiset valokuvauksen alalta sekä tietoa kameroista, muista kuvausvälineistä ja kuvankäsittelystä. Lue lisää täältä.
