Harvinaisuuden toi Suomen valokuvataiteen museoon tutkittavaksi kuvan omistaja Christer Pettersson. Kuva ilahdutti Valokuvataiteen museossa poikkeuksellisen paljon, sillä daguerrotypia-menetelmällä otetut maisemakuvat ovat äärimmäisen harvinaisia.
”Varsinkin eurooppalaiset maisema-aiheiset daguerrotyypit ovat keräilyharvinaisuuksia. Lähes poikkeuksetta noihin aikoihin otetut kuvat on otettu studio-olosuhteissa ja ne esittävät henkilöitä. Ulkona kuvausolosuhteet olivat nimittäin todella haastavat”, kertoo Riitta Koskivirta, Valokuvataiteen museon vastaava konservaattori.
Vanhan kuvan tunnistamista vaikeutti maiseman muuttumisen lisäksi se, että daguerrotyypit ovat peilikuvia kohteistaan. Maiseman tunnisti Museokeskus Vapriikin tutkija Antti Liuttunen, joka kertoo kuvan esittävän Frenckellin tehdasrakennusta. Kuvassa oikealla oleva konttorirakennus valmistui vuonna 1847. Liuttunen uskoo kuvan olevan samalta vuodelta, koska Rehnströmin tiedetään silloin käyneen Tampereella. Konttorirakennus on edelleen paikallaan, mutta rannassa sijainnut kolmikerroksinen hollanteri, jossa paperikuidut jauhettiin, purettiin 1900-luvun alussa. Niiden tilalle rakennettiin nykyiset punatiilirakennukset.
Kuvan rahallista arvoa ei Valokuvataiteen museossa haluta arvioida, mutta sen kulttuurihistoriallinen arvo on suunnaton. Nyt löytyneen kuvan lisäksi tunnetaan vain kaksi kotimaista daguerrotypia-menetelmällä otettua maisemakuvaa. Molemmat ovat Turun Museokeskuksen kokoelmissa. Ne on otettu Turussa ja esittävät Nobelin taloa (1842) ja Vartiovuorenmäkeä (1844).
Valokuvataiteen museo on mukana Euroopan laajuisessa Daguerreobase-hankkeessa, jossa kootaan tietokantaa eurooppalaisista daguerrotyypeistä. Myös nyt löytynyt kuva pääsee sinne osaksi eurooppalaista kulttuuriperintöä. Kuka tahansa voi olla yhteydessä Valokuvataiteen museoon, mikäli epäilee, että vintiltä löytynyt kuva on daguerrotyyppi.
Daguerreotypia oli varhaisin laajalti levinnyt valokuvan valmistusmenetelmä, jonka keksimisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 175 vuotta. Menetelmä oli yleisesti käytössä 1840- ja 1850-luvuilla. Daguerrotyypit tunnistaa parhaiten peilimäisesti heijastavasta pinnasta.