Valokuvausta Vastavaloon

Valokuvauksen kansanperinne sanoo, että aurinko on pidettävä selän takana. Heitämme nyt tällä säännöllä vesilintua ja näytämme, miten vastavalossa voidaan ottaa loistavia valokuvia.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Vanhoina hyvinä aikoina – kun kuvat päätyivät filmille eivätkä muistikortille – oli vastavaloon kuvaaminen lähes kuolemansynti. Silloisissa objektiiveissa ei ollut nykyiseen verrattavaa, heijastuksia poistavaa päällystystä, minkä vuoksi aurinkoa kohti kuvatuissa kuvissa oli rivi himmenninaukonkuvia. Hankalinta kuitenkin oli se, ettei filmin toistokyky riittänyt koko valosta varjoihin ulottuvalle kontrastialueelle. Pääkohde hautautui useimmiten syviin varjoihin, tai myös taivas paloi puhki vitivalkoiseksi. Siksi aurinko pidettiin kuvatessa selän takana. Asian voi jokainen tarkistaa vaikka omasta kotialbumistaan.

Vastavalo herää eloon raakakuvissa

Vaikka nykykamerat erottavat vivahteita entistä paremmin, eivät kalleimpienkaan järjestelmäkameroiden kuvakennot ainakaan vielä pysty käsittelemään kirkkaan auringonvalon ja syvien varjojen välistä äärimmäistä kontrastia. Valonmittaus on epävarmaa, ja kamera valitsee arvot, joilla pääkohde tuskin tulee oikein valotetuksi.

Vastavaloon voi kuvata hyvin mielenkiintoisia kuvia, mutta silloin on hoidettava valotus kunnolla ja käytettävä esimerkiksi pistemittausta, täytesalamaa tai valotuksen korjausta.

Vastavaloon kuvaaminen on mielenkiintoinen valokuvauksen koetinkivi, jota digitalisoituminen on helpottanut merkittävästi. Esimerkiksi Elementsillä, Lightroomilla ja Photoshopilla voidaan kaivaa yksityiskohtia esiin niin valo- kuin varjokohdistakin – varsinkin kun kuvataan raakakuvia.

Ehkä sinua kiinnostaa...

Saat jännittävää sisältöä suoraan sähköpostiisi!