Polaroid-nimi on monille synonyymi niin sanotuille pikakameroille. Niin suuressa määrin, että useimmat ihmiset kutsuvat sekä kameraa että paperia Polaroidiksi – vaikka valmistaja olisi ihan joku muu.
Tämä johtuu tietenkin Polaroidin historiasta, sillä yhtiö kehitti uraauurtavan kameran, joka pystyi kehittämään ja tulostamaan kuvan heti sen ottamisen jälkeen.
Tuotemerkin hautaamisen jälkeisen myrskyisän ajan jälkeen se on herätetty henkiin, ja nyt markkinoilla on taas useita Polaroid-kameroita. Lisäksi muut tuotemerkit ovat lähteneet mukaan kilpailuun. Tämä pätee erityisesti Fujifilmiin ja sen Instax-kameroihin.
Oikea filmi kamerassa
Sekä Polaroid- että Fujifilm-kameroissa käytetään yleensä filmityyppiä, jossa on sisäinen paperi, ja joka kehitetään kamerassa. Kuva tulee näkyviin muutaman sekunnin kuluttua.
Varsin laajalle levinneen myytin mukaan kuvaa pitää ravistella, jotta värit asettuvat paikoilleen. Niin ei kuitenkaan pidä tehdä. Sen voi vain jättää pöydälle, kunnes kuva tulee näkyviin.
Näiden kuvien etuna on erittäin vahva paperin laatu ja hieno yksityiskohtien toistuminen hyvillä väreillä. Lisäksi voidaan tulostaa suuria kokoja. Toisaalta filmin hinta on korkea.
Kamera tulostaa
Markkinasegmentin toisessa päässä on pieniä pikakameroita ja tulostimia, joissa käytetään niin sanottua ZINK-tekniikkaa. Tämä koskee esimerkiksi Canonia, Brotheria ja HP:tä. Myös Polaroid on ottanut tekniikan käyttöön joissakin halvimmissa kameroissaan ja taskutulostimissaan.
ZINK-tekniikan avulla kuva tulostetaan kamerassa, ja värit tulevat välittömästi näkyviin. Mustekasetteja ei käytetä, sillä värit ovat valmiina erityisellä ZINK-paperilla, jolle tulostetaan.
ZINK-paperin etuna on edullisempi paperin hinta kuin perinteisillä Polaroid- ja Fujifilm-tekniikoilla. Lisäksi tulosteet kestävät vettä. Haittapuolena on, että värit ovat harvoin samalla tasolla ja paperin koko on yleensä melko pieni.
Kolmas tekniikka
Sekaannuksen lisäämiseksi Polaroidilla on myös pari kameraa, joissa käytetään kolmatta tekniikkaa. Se on nimeltään dye-sub. Tässä tekniikassa keltainen, magenta ja syaani väri tulostetaan erikseen vuorotellen. Kuva siis tulee ja menee pikakamerasta, kunnes kaikki värit ovat kuvassa.
Hyvä värisekoitus luo hienon värikuvan, mutta menetelmä on hidas, eivätkä tulosteet useinkaan ole kovin kestäviä.
Suosikkimme on ehdottomasti Polaroidin ja Fujifilmin vanhanaikainen filmiratkaisu, joka tarjoaa parhaan laadun ja tuo kokemukseen ripauksen nostalgiaa. Jos kuitenkin halutaan edullista ja nopeaa, pienet ZINK-kamerat ovat hyvä valinta. Molemmat ovat lähinnä hyvää viihdettä, sillä kuvanlaatu ei koskaan yllä siihen, mitä älypuhelimella tai järjestelmäkameralla saa aikaan.