Wilkes ryhtyi toteuttamaan projektiaan Day to Night vuonna 2009, jolloin New York Magazine pyysi häntä kuvaamaan The High Linen, joka on julkiseksi puistoksi muunnettu entinen junarata keskellä Manhattania.
Wilkes ei osannut päättää, minä vuorokauden ajankohtana puisto miellytti häntä eniten, joten hän sai ajatuksen ottaa kuvan, jonka toisessa päässä näkyisi päivä ja toisessa yö.
> Lue myös: Näin syntyvät panoraamakuvat
Wilkes on kuvannut jo kymmenen vuotta vuorokauden etenemistä eri puolilla maailmaa, ja hän on koostanut jo 60 kuvamontaasia, joihin jokaiseen on uponnut satoja tunteja työtä.
Uuden aiheen valittuaan Wilkes penkoo nettiä löytääkseen kuvia, joita olisi joskus otettu kyseisestä paikasta.
Sitten hän etsii tai hankkii kuvauspaikan, josta saa uuden kuvakulman – vaikkapa etukuormaajasta, nosturista, rakennustelineeltä tai kattoterassilta, kunhan paikkaan saa vietyä isoformaatin kameran ja jalustan.
Sitten pitää vain kuvata 24 tai 36 tuntia keskittyneesti.
> Lue myös: Pystypanoraama – maisemakuvaan ytyä
Aluksi Stephen Wilkes suosi tunnettuja paikkoja kuten Pariisin Riemukaari, Englannin Stonehenge ja Jerusalemin itkumuuri.
Sittemmin hän on keskittynyt ilmastonmuutoksen vaikutuksiin luontoon.
Se sai alkunsa kuvasta, jonka hän otti Tansanian eläimistä Serengetissä.
Sen jälkeen hän on kuvannut muun muassa flamingoja Keniassa, hietakurkia Yhdysvaltojen Nebraskassa sekä suulia Skotlannissa.
> Lue myös: 4 vinkkiä kuvaukseen kalansilmäobjektiivilla
Jokainen yksittäinen panoraamakuva koostuu noin 50 kuvasta, jotka on otettu 18–36 tunnin aikana.
Kuvan sulauttaminen panoraamaksi voi viedä Wilkesiltä ja hänen avustajiltaan useita kuukausia, jotta kaikki siirtymät olisivat täydellisiä.
> Lue myös: Näin tehdään timelapse-video
