Kuvasommittelun tärkeimmät lainalaisuudet

Kuvaustilanteeseen liittyy paljon valintoja. Kamerasta valitaan kuvausohjelma, ISO-herkkyys, valotusaika ja -aukko sekä joukko muita säätöjä. 

Kuvaajalla on myös tehtävänään tietoisia tai tiedostamattomia valintoja, kuten kuvan sommitteleminen. 

Ottaisinko kuvan ylös- vai alaspäin vai kenties silmien korkeudelta? Kuvaisinko läheltä vai kauempaa, ja pitäisikö zoomata lähelle tai kauas?

Kuvaaja tekee kuvatessaan monia sommitelullisia valintoja. 

Mikä on kuvakompositio?

Kuvakompositio on käsite sille, miten kuvaan tulevat elementit järjestetään, jotta kohde tulisi esiin parhaalla mahdollisella tavalla. 

Hyvä sommitelma eli kompositio johdattaa katsojan huomion ja katseen siihen, mitä kuvaaja haluaa näyttää, eli kuvan pääkohteeseen. Tätä varten kuvan elementit tulee järjestää niin, että niitä on luontevaa ja miellyttävää katsella.

Näin saadaan aikaan tasapainoinen ja harmoninen kuva, joka vangitsee katseen pitemmäksikin aikaa. Toisaalta huonosti sommiteltu, sekava kuva saa katsojan mielenkiinnon herpaantumaan pian. 

Nyt käymme läpi tärkeimpiä sommittelusääntöjä. Kun opit tuntemaan ja sisäistämään ne, löydät niitä joka puolelta. Opit myös näkemään, miksi jotkut kuvat toimivat ja toiset tuntuvat yhdentekeviltä. 

1. Symmetria

Maailma on täynnä symmetrisia muotoja, sekä luonnon että ihmisen muovaamia. 

Symmetria voi todella vangita katseen, erityisesti odottamatta, esim. ihmisjoukossa. 

Symmetria voidaan rikkoa vaikkapa asettamalla ihminen symmetrisen rakennuksen eteen ja kiinnittämällä näin katsojan huomio johonkin muuhun kuin itse rakennukseen.

2. Kuvan päälinjat

Katsojan silmä alkaa vaistomaisesti seurata kuvassa olevia linjoja.

Sommittelemalla kuvan linjat tietoisesti tiettyyn kohtaan voi kuvaaja johdattaa katsojan huomion kuvan pääkohteeseen tai ikään kuin matkalle kuvan halki. 

Linjoja on monenlaisia, esimerkiksi suoria, vinoja ja kiertyviä – ja niillä kaikilla voidaan vahvistaa kuvakompositiota. 

3. Rajaamalla parempi kompositio

Jos kuva ei tee katsojaan vaikutusta, se voi johtua siitä, että pääkohde on niin pieni, että se hukkuu ympäristöönsä.

Mutta moni kuva voidaan pelastaa rajaamalla sitä tiukemmin ja poistamalla siitä ylimääräistä hälinää tällä tavalla. Näin katsojan huomio saadaan kiinnitettyä pääkohteeseen paremmin. 

Kiikarin avulla on helppo löytää kiinnostavia kuvauskohteita. Saat nyt kiikarin ja 3 numeroa Digikuvaa hintaan 14,90. Katso lisää täältä. 

4. Syvyysvaikutelmaa kuvaan

Ei ole mitään niin huonoa kuin kuva, joka on yhtä lattea kuin paperi, jolle se on painettu. 

Kuvaan saadaan syvyysvaikutelmaa sommittelemalla elementtejä sekä etualalle, keskelle että taustalle. 

Tässä horisontille antaa ulottuvuutta se, että etualalla on vene, keskellä puita sekä taustalla järvi ja vuoria. Katsojalla on mihin tarkentaa katseensa.

5. Kehys korostaa kuvan pääkohdetta

Jos olet kuvaamassa kohdetta, jota on kuvattu lukemattomia kertoja ennemmin, voisi yksi tuore lähestymistapa olla kehystää se jollain ja sitä kautta tehdä siitä kiinnostava.

Kehyksiä löytyy niin luonnosta kuin kaupunkimiljööstäkin, esim. puita, portteja ja ikkunoita.

Tällaisten kehysten avulla kuvattava kohde voidaan eristää ympäristöstään. Tämä on yksi tapa johdattaa katse kohteen luo.

6. Komplementtivärit

Värien vaikutus on aina suhteessa sitä ympäröiviin muihin väreihin. Komplementti- eli vastakkaisvärit sijoittuvat toistensa vastapuolille väriympyrässä. 

Vastakkaisvärit korostavat toisiaan erityisellä tavalla. Valokuvassa tällaiset väriyhdistelmät luovat energiaa ja dynamiikkaa. Hyvä esimerkki on kuva punaisista tulppaaneista vihreine lehtineen.

7. Kultainen leikkaus ja kolmannesten sääntö

Olet varmasti kuullut kultaisesta leikkauksesta, joka valokuvauspiireissäkin monesti sekoitetaan kolmasosien sääntöön.

Kolmasosien sääntö on yksinkertaistettu versio kultaisesta leikkauksesta. Kultainen leikkaus eli kultainen suhde saadaan, kun jana jaetaan kahteen osaan niin, että lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Kultainen suhde on tällöin pidemmän ja lyhyemmän jako-osan pituuksien suhde, noin 1 : 0,618 tai 1,618 : 1.

Yksinkertaistetusti tämä tarkoittaa kahta vaakasuoraa ja kahta pystysuoraa linjaa, jotka jakavat kuvan yhdeksään yhtä suureen neliöön. 

Näille säännöille on yhteistä se, että kuvan pääkohde on syytä sommitella näiden linjojen kohdille tai linjojen leikkauspisteisiin, jotta kuvasta tulisi dynaaminen ja kiinnostava.

Joissain kameroissa apuviivasto voidaan ottaa esiin näytölle sommittelun helpottamiseksi.