Talvi: Kuvaamisen arvoista juuri nyt

Pipo päähän, kintaat käteet ja kamera kyytiin!

Talvella voi tehdä muutakin kuin kotoilla. Vuodenaika tarjoaa myös upeita elämyksiä valokuvaajille.

Esittelemme viisi upeaa talvikuvauskohdetta ja annamme parhaat vinkit, joilla saat varmasti hyviä kuvia.

Talvi tarjoaa aivan erityisen valon. Aurinko on matalalla koko päivän, mikä luo pehmeitä varjoja ja lämpimän, kultaisen hehkun – jopa keskellä päivää. Samalla lumi, huurte ja utu tuovat maisemaan graafista yksinkertaisuutta, joka korostaa muotoja, linjoja ja kontrasteja.

Talvella on paljon kuvattavaa: huurteisia puita, lumisia tuntureita ja vaaroja, eläimiä talviturkissa, lintuja avoveden äärellä ja koristeellisia yksityiskohtia, kuten jääkiteitä, jalanjälkiä lumessa tai kuuraa oksilla. Jopa harmaina päivinä sumu ja hajavalo voivat luoda tunnelmallisia kuvia, joissa on hillittyjä värejä.

Talven valo on kaunista aina, kun sitä on, koska aurinko ei nouse korkealle. Kauneimmat hetket ovat kuitenkin tyypillisesti auringonnousun ja -laskun aikaan, jolloin värit ovat lämpimiä ja varjot pitkiä. Keskipäivällä voi käyttää lumen heijastamaa valoa korostamaan kohteita.

Myös kaamoksessa aamuisin on uskomaton valo, vaikka aurinko on taivaanrannan takana, mutta maisema hehkuu sen valossa vaaleanpunaisen ja sinisen sävyissä.

Lumi hämää kameran valotusmittaria ja saa kuvat näyttämään harmailta. Ratkaisu on säätää valotuksen kompensointi +0,3–1 EV:hen, niin lumi näkyy valkoisena eikä harmaana. Myös pistemittausta voi käyttää, kun on kirkasta. Muista myös suojata kuvauslaitteesi kosteudelta ja kylmältä ja hanki hyvät kuvauskäsineet.

Automatiikka voi tulkita valkotasapainon lumesta niin, että se saa sinisen sävyn. Valitse päivänvalo tai pilvinen esiasetus olosuhteiden mukaan tai aseta valkotasapaino manuaalisesti suunnilleen arvoon 7000 K.

Itse asiassa sumu on yksi tunnelmallisimmista talvisäistä. Se häivyttää taustan ja antaa kuvaan syvyyttä, rauhaa ja salaperäisyyttä. Valitse kohteeksi esimerkiksi puu, eläin tai ihminen, joka melkein häviää sumuun. Älä käytä salamaa, se valaisee vain sumupisarat.

Petolinnut, kuten kanahaukka ja varpushaukka tulevat saaliin perässä kaupunkien keskustoihin. Linnut on talvella helpompi havaita, kun puissa ei ole lehtiä. Talvella voi nähdä muiden muassa tunturihaukan, kotkan, pöllöjä ja tikkoja tai kauempana kaupungista saada kuvaan myös teeriä, metsoja, pyitä ja pohjoisessa riekkoja ja kiirunoita.

Hirviä ja kauriita, kettuja ja jäniksiä liikkuu pelloilla etsimässä ravintoa, ja lintujen ruokintapaikat tarjoavat mahdollisuuden ottaa lähikuvia pienistä linnuista, kuten tiaisista ja punatulkuista. Myös värikkäät närhi, urpiainen ja keltasirkku näyttäytyvät asutuksen lähellä. Osa tikleistäkin jää talveksi Suomeen syömään takiaisten ja muiden talventörröttäjien siemeniä.

"Pohjolan papukaijat" taviokuurnat tulevat pohjoisesta etelämmäs pihlajanmarjojen perässä, ja myös tilhet etsivät marjoja, minkä vuoksi niitä näkee yleensä vain hyvinä marjavuosina. Eksoottisen näköiset viiksitimalit talvehtivat etelä- ja länsirannikon ruovikoissa.

Etsi kontrasteja – punainen talo, keltainen ruoko, sininen taivas pilvien välissä. Käytä talven kylmää valoa korostamaan lumen ja jään sinisiä ja harmaita sävyjä. Vastavalossa jopa heikot värit voivat näyttää kylläisiltä.

Käytä varjoja, linjoja ja etualan katseenvangitsijoita syvyyden luomiseksi. Puun oksistoa, jäljet, latu tai polku lisävät perspektiivivaikutelmaa. Kokeile myös eri kuvakulmia – kuvaa esimerkiksi lumihiutaleita, lumisia puita ja taivasta alhaalta päin.

Pidä akut lämpiminä – ne tyhjenevät nopammin kylmässä Pidä vara-akku sisätaskussa. Älä ota kameraa sisällä suoraan kylmästä lämpimään, koska kameran sisälle voi tiivistyä koteutta. Vie kotiin tultua kamera suljetussa laukussa esimerkiksi lasitetulle parvekkeelle tai oven viereen viileään totuttelemaan hitaasti lämpöön.

Lähde kuvaamaan, kun sää on kaikkein kamalin. Talven tunnelma on usein parhaimmillaan hämärässä, kylmässä valossa. Opi näkemään kauneus yksinkertaisuudessa, valon, varjon, linjojen ja hiljaisuuden ja pelkistettyjen värien voimassa.

Kun ulkona on pakkasta, linnut tulevat metsästä asutuksen lähelle etsimään ruokaa. Lintujen ruokintapaikka kannattaa sijoittaa niin, että näet linnut esteettä kameralla.

Pohjolassa talvehtivat linnut etsivät ruokaa ja kerääntyvät ruokintapaikoille. Pihalla näkee ainakin tiaisia, keltasirkkuja, viherpeippoja ja varpusia. Myös käpytikka, närhi, harakka ja mustarastas sekä fasaanit käyvät ruokintapaikoilla. Jos oikein käy tuuri, voi nähdä puukiipijän tai pähkinänakkelin. Varpushaukka ja varpuspöllö saattavat puolestaan pyydystää rukintapaikan pikkulintuja.

Aseta kamera jalustalle ja odota. Tarkkaile lintuja ja katso, missä ja miten ne pysähtyvät ruuan ääreen. Sen jälkeen voit sommitella ja ottaa kuvan.

Teleobjektiivilla pääset lähelle lintuja häiritsemättä niitä. Suojaa kuvauslaitteet tarvittaessa lumi- tai räntäsateelta laittamalla muovipussi kameran ja objektiivin päälle suojaksi.

Uudenvuodenaatto päihittää kaikki muut talvi-illat värikylläisyydessä.

Hyviä ilotulituskuvia saa käyttämällä pitkää valotusaikaa. Suljinaika määrittää, kuinka pitkiä valojuovia ilotulitteet muodostavat kuvaan. Aseta kamera jalustalle, kun käytät pitkiä valotusaikoja.

Valotusaika ei saa korostaa liikaa esimerkiksi läheisen kaupungin valoja. Yleensä ilotulitus on parhaimmillaan noin kahden tai kolmen sekunnin valotusajalla.

Käytä kamerassa manuaalista ohjelmaa. Aloita ISO-arvolla 100 ja aukolla F10. Tarkista sitten, onko valotusajan oltava kaksi vai kolme sekuntia.

Käytä lopuksi kuvankäsittelyohjelmaa, jolla voi piristää ilotulitusten lukuisia eri värejä.

Saat ainutlaatuisia maisemakuvia vitivalkoisesta luonnosta.

Lumimaisemia kuvattaessa on huomioitava kaksi tärkeää seikkaa. Automaattitarkennus ei toimi kunnolla, eikä myöskään valotusmittariin voi luottaa.

Kuva jää helposti alivalottuneeksi, kun aurinko paistaa lumeen. Kameran valotusmittari olettaa, että pinta heijastaa vähemmän valoa kuin lumi.

Päätä itse, kuinka paljon valoa kameraan pääsee. Lisäksi kannattaa kuvata raakamuodossa, niin valoisuutta on helpompi korjata jälkeenpäin kirkkailla ja varjoisilla alueilla.

Tarkennusta säädettäessä tarkennuspiste on asetettava kohtaan, jossa on kontrastia. Se voi olla kohta, jossa näkyy osa oksasta, joka ei ole kokonaan lumen peitossa. Se voi olla myös kohta, jossa varjo luo kontrastia kinoksen valkoiselle pinnalle.

Paukkupakkasilla kova tuuli voi saada aikaan sen, että laiturit, kaiteet, penkit ja muut lähellä rantaa olevat esineet kuorruttuvat jääkerroksen alle.

Niin käy, kun ilman lämpötila laskee, mutta veden lämpötila on edelleen niin korkea, ettei vesi jäädy.

Kun aallot lyövät rantaan, vesi muodostaa välittömästi kiviin, oksiin ja rakenteisiin jääpanssarin, josta voi saada upeita ja tavanomaisesta poikkeavia kuvia.

Kun ilma on kylmää, mutta vesistö ei vielä ole jäässä, siitä nousee haihtumissumua. Rannikolla ja keskitalvella jään reunamilla merisavua näkee marras-tammikuussa.

Ilmiötä kutsutaan järvi- tai merisavuksi, ja se ilmenee yleensä vasta, kun lämpötila laskee alle kymmeneen pakkasasteeseen.

Kun lämpimämpi vesi haihtuu kohdaten kylmää ilmaa, se muodostaa eräänlaisia savuvalleja, jotka voivat kohota jopa metrin korkeudelle.