"Käytätkö joitain tiettyjä tekniikoita, kun kuvaat maisemia?"
Muun muassa tätä kysyimme ammattimaiselta maisemakuvaajalta, Mads Peter Iverseniltä, kun haastattelimme häntä Digikuvan numeroon 8/2019.
Niitä on ainakin kolme, jotka paljastamme tässä, jotta sinäkin voisit onnistua omissa maisemakuvissasi.
1. Etsi kiintopiste
Maisemia kuvattaessa on pyrittämään löytämään maisemasta jokin yksityiskohta, johon katseen on luontevaa tarttua. Se voi olla rakennus tai erikoisen muotoinen vuori, ja jopa puu käy tällaiseksi kiintopisteeksi.
Jos kuvassa on vain laakea maisema muttei mitään huomionherätäjää, kuva vaikuttaa tyhjältä ja huonosti mietityltä aiheelta.
Lue myös: 7 hyvää maisemakuvausvinkkiä

Tämä Islannista löytynyt jääluola on todella kaunis, mutta kun sen suulla seisoo ihminen, on katsojalla oiva kiintopiste. Näin silmän on helppo levätä kuvassa.
© Mads Peter Iversen2. Kerro tarina
Jos kuvaat esim. kirkkoa, linnaa tai jotain muuta historiallista rakennusta, älä rajaa sitä tiukasti zoomaamalla lähelle.
Se on houkuttelevaa, koska sillä tavalla saa rakennuksen yksityiskohdat esiin, mutta kuvasta tulee tarinallisesti kiinnostavampi, kun siihen jätetään rakennuksen ympäristöä ja etualaa.
Ehkäpä siellä näkyy rakennuksen luon vievä polku. Jos mukanasi on kaveri, pyydä häntä kävelemään vaikkapa 50 metriä eteenpäin ja seisahtumaan kasvot kohti rakennusta, jolloin hän näkyy maisemassa pienenä hahmona.
Katsojan on helpompi lähestyä kuvaa, kun siinä on ihmishahmo; se kenties herättää ajatuksen ”mitähän tuon rakennuksen sisällä on?” Samalla saat katsojan huomion kiinnitettyä rakennukseen.
Lue myös: 5 vinkkiä hyviin maisemakuviin

Färsaarilla otetun kuvan oikeanpuoleisella kukkulalla oleva ihmishahmo auttaa kertomaan tarinaa maisemasta ja pienestä majakasta vasemmalla. Samalla se luo käsitystä mittasuhteista, joita muuten olisi vaikea hahmottaa.
© Mads Peter Iversen3. Ota kaksi valotusta
Kuten olemme monesti sanoneet, kannattaa kuvata raakakuvatiedostoja, koska niistä voidaan runsaan kuvadatan ansiosta kaivaa esiin varjo- ja huippuvalokohtien sävyeroja aivan eri lailla kuin jpg-tiedostoista.
Joskus kontrastit eri valoisuuserot ovat kuitenkin niin suuret, ettei tämä onnistu millään kuvankäsittelyohjelmalla edes raakakuvasta.
Siksi on hyvä ottaa samasta kohteesta ainakin kaksi eri valotusversiota – yksi varjokohtien ja toinen kirkkaiden kohtien mukaan valotettuna.
Näin kaikki kuvainformaatio saadaan talteen eikä käsittelystä tule epätoivoista.
Tämä ei läheskään aina ole tarpeen, ja ylimääräiset tiedostothan voi jälkeenpäin tuhota tilaa viemästä.

Tämä Skotlannissa otettu kuva olisi voinut helposti ali- tai ylivalottua suurten kontrastien takia. Ottamalla kaksi eri tavoin valottunutta kuvaa ja yhdistämällä ne hän sai sekä tummien että kirkkaiden alueiden sävyt esiin.
© Mads Peter Iversen