Kameran ISO-arvon ymmärtäminen: 6 asiaa, joita et tiennyt ISO-arvosta

Kameran ISO-arvo määrittää yhdessä aukon ja valotusajan kanssa, millainen valotuksesta tulee ja miten tumma tai vaalea kuva on. ISO-arvo määrittää, kuinka paljon kameran kuvakennon signaalia vahvistetaan.

Korkea ISO-arvo lisää valon määrää, joten valotusaikaa voidaan lyhentää. Tästä on hyötyä esimerkiksi kuvattaessa käsivaralta hämärässä, jolloin pitkät valotusajat tekevät kuvista tärähtäneitä.

ISO-arvon asetuksen voi jättää kameran hoidettavaksi tai sen voi säätää itse. Tällöin on hyvä tietää, miten ISO-arvo toimii valokuvauksessa.

Tässä on kuusi asiaa, joita et ehkä tiennyt kamerasi ISO-arvosta:

1. Kaikissa kameroissa on suositeltu ISO-arvo
2. Korkea ISO-arvo vahvistaa signaalia
3. Taustakohina aiheuttaa kuviin tulee rakeisuutta suurella ISO-arvolla
4. Suuremmilla kuvakennoilla on vähemmän kohinaa
5. ISO-arvoa voidaan myös pienentää
6. Äärimmäisiin arvoihin liittyy riskejä

2. Suuri ISO-arvo vahvistaa signaalia

Kun kuvataan perusarvoa suuremmilla herkkyyksillä, kennosuta tuleva signaali vahvistuu.

Todellisuudessa kamera ottaa alivalottuneen kuvan, jonka valoisuutta kamera vahvistaa. Joka kerta, kun ISO-arvo tuplataan, signaali vahvistuu yhdellä valotusarvoaskeleella eli puhekielessä aukolla.

Jos kameran perus-ISO-arvo on 100, ja ISO-arvoa kasvatetaan 800:aan, tullaan ottaneeksi musta kuva, jonka valoisuutta vahvistetaan kolmella aukkoaskeleella – ISO 100:sta 200:aan, ISO 200:sta 400:aan ja vielä ISO 400:sta 800:aan.

Toisin sanoen 1/30 sekunnin sijaan voidaankin kuvata 1/250 sekunnin valotusajalla, jos aukko on koko ajan sama.

Sillä joka kerta, kun ISO-arvo tuplataan, voidaan valotusaika vastaavasti puolittaa.

> Lue lisää ISO-herkkyydestä täältä.

3. Taustakohina aiheuttaa rakeisuutta suurilla ISO-herkkyyksillä

ISO-arvon kasvattamisen huono puoli on se, että se ei vahvista pelkästään kennolle tullutta valoa vaan myös taustakohinaa.

Kaikki sähköllä toimivat laitteet aiheuttavat kohinaa, esimerkiksi stereolaitteet äänikohinaa, jonka voi kuulla vääntämällä äänenvoimakkuutta suuremmalle vaikkapa musiikkikappaleiden välissä.

Perus-ISO-arvolla kuvattaessa (eli kun valotetaan kuva oikein) runsas valon määrä hävittää kohinan alleen, mutta alivalotettaessa pääsee valoa kennolle niin vähän, että kohina erottuu vähän valon seasta helposti.

Kun siis signaalia vahvistetaan, voimistuu myös kohina, mikä näkyy valokuvassa rakeisuutena ja värikohinana. Mitä suurempi ISO-arvo, sitä rakeisempi kuva.

4. Suuremmilla kuvakennoilla on vähemmän kohinaa

Kuvakennon koko ratkaisee, kuinka paljon kohinaa kuviin syntyy suuremmilla ISO-herkkyyksillä.

Jos kuvakennon pinta-ala on suuri, yksittäiset pikselit ovat suurempia kuin pienemmissä saman resoluution kuvakennoissa.

Siten jokaiseen pikseliin tulee enemmän valoa, mikä auttaa peittämään taustakohinan.

Siksi esimerkiksi suurilla kinokoon kennoilla varustetut kamerat tuottavat yleensä paljon vähemmän kohinaa kuin esimerkiksi pieni kompaktikamera samalla ISO-arvolla.

5. ISO-arvoa voidaan myös pienentää

Monissa kameroissa voidaan valita signaalin vahvistamisen lisäksi myös perus-ISO-arvoa alhaisempi ISO-asetus, esimerkiksi ISO 50. Tällöin signaalia heikennetään eli valon määrä vähenee. Erityisen matalat ISO-arvot voivat olla kamerassa nimeltään esimerkiksi Lo 1, Lo 2 ja Lo 3.

Kamera ottaa tällöin ylivalottuneen kuvan, joka tummennetaan kamerassa.

Se voi muun muassa heikentää kontrastia, ja ISO-herkkyyden pienuudelle on siten rajansa.

Kun todellinen kuva ylivalotetaan, kuvan valoisat alueet palavat helposti puhki. Tällöin kamera ei saa näiden alueiden yksityiskohtia esiin tummentamalla kuvaa.

Jos tämä kelpaa sinulle, erityisen matalilla ISO-arvoilla voi kuvata pidemmillä valotusajoilla ilman harmaasuodinta.

Siitä on hyötyä auringonpaisteessa, jos halutaan esimerkiksi varmistaa pitkän valotusajan avulla, että liikkuvat henkilöt eivät näy kuvassa tai halutaan saada aikaan tasainen vedenpinta.

Suosittelemme kuitenkin pysymään alhaisimmassa perus-ISO-arvossa ja käyttämään harmaasuodinta parhaan mahdollisen kuvanlaadun saamiseksi.

6. Äärimmäisiin arvoihin liittyy riskejä

Monilla kameroilla voi ottaa kuvia erittäin korkeilla ISO-arvoilla. Sony A7S III:lla voi esimerkiksi kuvata jopa ISO 409 600 -arvolla ja Nikon on aiemmin tehnyt peilikameroita, joiden ISO-arvo voi olla jopa ISO 3 280 000. Näin korkeilla luvuilla kuvista tulee oikeastaan käyttökelvottomia, ja niitä voidaan käyttää korkeintaan dokumentointiin. Kohinataso on tällöin äärimmäisen korkea.

Näihin laajennettuihin ISO-arvoihin viitataan usein kamerassa nimityksellä Hi 1, Hi 2 tai Hi 3 varsinaisen ISO-arvon sijaan.

Tämä johtuu siitä, että ne eivät täysin vastaa ISO-määrityksiä, vaan voivat olla hieman yli- tai alivalottuneita suhteessa standardiin.

Uusimmissa kameroissa raja on yleensä ISO 51 200, ISO 102 400 tai 204 800, eikä kuvanlaadun suhteen kannata olla kovin suuria odotuksia näilläkään arvoilla.