Tällainen on hybriditarkennus

Monissa uusissa järjestelmäkameroissa on hybriditarkennus, jossa yhdistyvät kontrastiin perustuva automaattitarkennus ja vaiheentunnistava automaattitarkennus.

Kontrastiin perustuva automaattitarkennus tarkentaa suoraan kuvakennolle ja on hyvin tarkka. Se ei kuitenkaan ole kovin nopea, koska kameran täytyy tunnistaa tarkennettavan kohdan taka- ja etupuoli ennen lukittumistaan tarkennuspisteeseen.

Vaiheentunnistava automaattitarkennus, jota on yleensä käytetty peilijärjestelmäkameroissa, on puolestaan nopea muttei yhtä tarkka. Menetelmässä käytetään tarkennussensoreita, jotka jakavat kuvan kahden mikrolinssin avulla kahdeksi osakuvaksi, joiden välisen eron tarkennussensori osaa laskea.

Hybriditarkennus yhdistää kummankin parhaat puolet

Tarkennuksen nopeus ja tarkkuus saavutetaan kahden edellä mainitun tekniikan yhdistelmällä – myöskin nopeassa toimintakuvauksessa, ja siksi kameravalmistajat pyrkivät varustamaan uudet mallit hybriditarkennuksella.

Viimeisin esimerkki tästä on Sony A6500, jossa on peräti 425 tarkennuspistettä, joista 169 on kontrastintunnistavia.

> Lue myös Sonylta kaksi uutuuskameraa: A6500 ja RX100 V

Hybriditarkennuksessa kamera pyrkii ensin mahdollisimman nopeasti tarkentamaan kohteeseensa vaiheentunnistuksella ja sen jälkeen hienosäätämään tarkennuksen kontrastitarkennuksella.

Joissain kameroissa on vaiheentunnistustarkennus kuvakennossa, yhdessä kontrastitarkennuksen kanssa. Silloin puhutaan hybridityyppisestä automaattitarkennuksesta.

> Lue myös Fujifilm X-T2:sta, jossa on hybriditarkennus: Fujifilmiltä uusi X-malliston lippulaiva