Kun valokuvauksen harrastaja kysyy, syntyykö täysikennoisella kameralla parempia kuvia, on lyhyt vastaus: kyllä.
Pidempi vastaus kuuluu, että parempia kuvia syntyy, koska kuvakenno ja sitä mukaa yksittäiset pikselit ovat selvästi suurempia ja siksi kohinattomampia, varsinkin suurilla herkkyyksillä.
Täysikennoisella ei ole polttovälikerrointa, ja polttovälit ovat siksi pidempiä, eli niillä on siis helpompaa saada aikaan taustan pehmeneminen eli bokeh, joka näkyy epäterävien alueiden hienoina, pyöristyneinä valorenkaina.
Sama rajaus, joka syntyy pienemmällä APS-C-kameralla 135 mm:n polttovälillä, saadaan kinoeli täysikennoisella 200 mm:n polttovälillä, ja silloin terävyysalue on selvästi pienempi.
Erinomainen kuvanlaatu
Täysikennoinen kamera käy vähän kaikkeen. Sillä voidaan kuvata yhtenä päivänä maisemaa, toisena muotokuvaa ka kolmantena urheilua, ja tulokset ovat joka päivä hyviä, koska sekä kuvanlaatu että tarkennusjärjestelmä ovat hyviä.
Kaikki täysikennoiset eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä. Olimme aikaisemmin kokeilleet kameroita erikseen, mutta kun kaikki olivat samalla viivalla, olivat erot varsin suuria.
Halvemmat menestyivät testissämme hyvin
Digikuvan numerossa 4/2107 on perusteellinen testi, jossa on mukana seitsemän uutta tai uudehkoa kinokoon järjestelmäkameraa Canonilta, Nikonilta, Pentaxilta ja Sonylta.
Testaamiemme kameroiden hinnat vaihtelevat noin 1800:sta 3900, eikä testin halvin kamera jää paljoakaan jälkeen kalleimmasta.
Tilaajana voit lukea koko artikkelin sivun ylälaidassa olevan linkin kautta sekä mobiililaitteilla Wype-sovelluksen kautta, ja jos tilaat Digikuvan nyt, voit lukea viisi uusinta numeroamme vaikka heti.
