Joka kerta kun kamera asetetaan silmälle ja painetaan suljinpainiketta, kuvaan tulee väistämättäkin jonkinlainen sommitelma.
Tai toisin sanoen kuvaaja päättää, mihin ihminen kiinnittää huomionsa, kun hän katsoo kuvaa.
Katsoja ei kenties ole niin kovin tietoinen tästä kaikesta, mutta mikäli hän pitää kuvasta, syy on lähes aina se, että kuva on sommiteltu hyvin.
Vaikka valokuvauksessa on kysymys henkilökohtaisista mieltymyksistä, on muutamia yleisiä sommittelusääntöjä, joiden avulla voidaan ottaa tehokkaita kuvia helposti.
> Lue myös: Kuvasommittelun tärkeimmät lainalaisuudet
1. Halkaisija
Kuvan osat sommitellaan linjaksi, joka kulkee viistoon kuvan halki. Esimerkiksi rinne muodostaa luonnollisen linjan, mutta yhtä hyvin voidaan käyttää puhelin- tai sähköjohtoja, raiteita, rakennuksia tai ihmisiä tarpeesta ja kuvakulmasta riippuen.
Kuvan useimmat osaset ovat todellisuudessa pysty- tai vaakasuoria. Emme ole tottuneita kohtaamaan halkaisijalinjoja, jotka sen tähden viestivät alitajuisesti epävakautta, ja tämä aiheuttaa kuvaan jännitteen.
> Lue myös: 3 kehittävää mustavalkohaastetta
2. Negatiivinen tila
Jotta positiivista ja negatiivista tilaa voidaan käyttää, on ensin ymmärrettävä, mikä tila valokuvassa on positiivista ja mikä negatiivista.
Kuvan positiivista tilaa ovat kuvan ne osat, jotka erottuvat ympäristöstä, eli pääkohde ja muut alueet, joissa on merkittäviä yksityiskohtia. Negatiivista tilaa taas kuvassa on se, joka ei erottaudu, koska siinä ei ole yksityiskohtia, esimerkiksi sininen taivas tai tyhjä maaperä.
Kun negatiivinen tila hallitsee, se luo kuvaan tyhjyyden tunteen, mistä seuraa dramatiikkaa.
Negatiivinen tila voi lisätä kuvan salaperäisyyttä, koska se paljastaa kuvan kertomuksesta osan mutta ei kaikkea.
Kun negatiiviselle tilalle annetaan suuri osa kuvasta, positiivinen tila on varsin pienessä roolissa.
Menetelmä toimii hyvin esimerkiksi kuvattaessa ihmistä tai ihmisen tekemää kohdetta keskellä luontoa.
> Lue myös: Näin syntyvät yksinkertaisen hyvät maisemakuvat
3. Giljotiini
Giljotiini kuuluu epätavallisimpiin sommittelukeinoihin. Siinä henkilön pää leikataan ulos muotokuvasommitelmasta kuvan toisen osan, esimerkiksi käsien, jalkojen, työkalujen tai työympäristön korostamiseksi.
Kun kuvasta leikataan pois pää ja siis myös silmät, ohjataan huomio mallin muuhun vartaloon ja myös ympäristöön, jossa hän on.
Päätä ei tarvitse rajata pois kokonaan, vaan esimerkiksi, nenä, suu ja leuka voivat olla mukana.
> Lue myös: Näin saadaan syvyyttä muotokuviin