3 helposti kuvattavaa talvilintua

Talvisella lintukuvauksella on muutamia etuja kesällä kuvaamiseen nähden. Lintuja on ensinnäkin helpompi kuvata ainakin lumettomissa puissa ja lumivalkoisessa maassa, ja toiseksi niitä on helpompi lähestyä kuin kesällä, koska ne ovat nälkäisempiä eikä niillä ole poikasia suojeltavina.

Luonnonvaraisia lintuja kuvattaessa kannattaa kuitenkin edetä hitaasti. Kuiva oksa katkeaa räsähtäen huolimattoman kulkijan kengän alla ja pelottaa linnun pois. Kannattaa myös totutella nostamaan kamera silmälle ja laskemaan se takaisin alas riittävän hitaasti.

Me etsimme kolme helposti lähestyttävää lajia aloittelevalle lintukuvaajalle.

1. Käpytikka

Käpytikka on suomen yleisin tikkalaji. Levinneisyys seuraa havumetsiä. Sitä ei esiinny Tunturi-Lapissa, mutta muuten lähes koko maassa. Kanta lienee 300 000–700 000 paria ja vaihtelee havupuiden siemensadon mukaan.

Se viihtyy erityisesti havumetsissä. Ei muuttolintu, mutta huonoina siemenvuosina pohjoisen käpytikat vaeltavat etelään ja lounaaseen. Tulee myös lintulaudalle syömään talia ja pähkinöitä.

> Lue myös: Näin kuvataan lentävää lintua

2. Viherpeippo

Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 170 000–400 000 yksilöä. Syysmuutto on pääasiassa lokakuussa, ravintotilanteen salliessa se saattaa jatkua joulu–tammikuullesaakka. Kevätmuutto on maalis–huhtikuussa. 

Talvehtivat viherpeipot pysyttelevät taajamissa lintulautojen ja rikkaruohostojen ääressä. Ne lentävät vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti. Ääni on ”djypdjyp”, ja lintu varoittaa käheällä ”tsuii”-äänellä.

> Lue myös: Kuusi kuvauksellista lintua

3. Isokoskelo

Isokoskelo on koko Suomessa esiintyvä suurikokoinen vesilintu. Suomen kanta on noin 25 000 paria. Isokoskelo pesii sisämaan suurissa ja karuissa järvissä, joissa sekä saaristossa ja rannikolla.

Pohjoisimmat pesijät muuttavat etelämmäksi järvien jäätyessä, yleensä Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan. Lauhoina talvina ne jäävät Lounais-Suomen saaristoon. Syysmuutto on syys–joulukuussa, kevätmuutto (helmi–) maalis–huhtikuussa.