Näin kuvataan lentävää lintua

Valitse kamerasta sarjakuvaus, kun aloitat lintujen kuvaamisen. Olisi hyvä, jos kamera pysytyisi ottamaan vähintään kuusi kuvaa sekunnissa; silloin on enemmän kuvia, mistä valita parhaat.

Jotta kameran nopeus pääsisi oikeuksiinsa, pitää sisällä olla nopea muistikortti, sillä muuten kuvaaminen alkaa tökkiä, ikään kuin kameran puskuri ei tyhjentyisi riittävän nopeasti, ja lintu ehtii häipyä.

Lentävien lintujen kuvaamiseen ei ole yhtä yleispätevää valotusaikaa, mutta suosittelemme yleensä noin 1/2000 sekunnin aikaa. Tämä pätee erityisesti suurten lintujen, kuten kotkien ja haukkojen kohdalla.

Noin 1/2000 sekunnin suljinajalla linnun liike pysähtyy kuvassa, vaikka vauhti on uskomattoman kova.

Kun kuvaat harmaalla säällä, aseta ISO-arvoksi noin 2500. Sama pätee, kun kuvataan tumman taustan, kuten kalliomuodostelman edessä lentävää tummaa lintua.

> Katso video: Kotkia kuvaamassa Norjassa

Kytke objektiivin kuvanvakain päälle, kun kuvaat lintuja käsivaralta – varsinkin, jos kuvaat keinuvasta veneestä. Nykyisissä vakaimissa on kaksi tai kolme asentoa.

Canonin objektiiveista valitaan Mode 2 panorointiin. Nikoneista valitaan Normal, kun kuvataan vakaalla alustalla, ja Active, kun kuvataan liikkuvalla alustalla, esim. veneestä.

Muissa merkeissä on vastaavia asetuksia. Kuvanvakain otetaan jalustaa käytettäessä pois päältä.

Valitse jatkuva automaattitarkennus, niin tarkennus pyrkii seuraamaan sitä kohdetta taikka pistettä, johon kuvaaja ensin tarkentaa, vaikka kohde liikkuu.

Aseta kamera valikosta käyttämään mahdollisimman monta tarkennuspistettä, sillä ne ovat yhteydessä toisiinsa.

Tarkenna painamalla laukaisin puoliväliin. Seuraa lintua kameralla ja laukaise, kun lintu on oikeassa paikassa ja jatka seuraamista edelleen.

Jos lintu lentää suoraan kuvaajaa kohti, kannattaa aktivoida vain yksi tarkennuspiste.

Matriisimittausta voi käyttää melko lähellä olevaan lintuun, mutta pistemittaus on parempi vaihtoehto, jos lintu lentää kaukana sinisellä tai kirkkaalla taivaalla.

Lintu nimittäin jää helposti mustaksi varjoksi, ellei valoa mitata juuri siitä.

Jos kuvataan aluksi paikallaan olevaa lintua, ja se yhtäkkiä liikkuu vaikkapa puolikin metriä, tarkennus hämärtyy, ja silloin kannattaa käyttää jatkuvan seurantatarkennuksen lisäksi joustavaa tarkennuspistettä, toimintoa, joka löytyy monista uudemmista kameroista.

Kun valitaan Joustava piste, tarkennuspiste siirtyy kuvattavan kohteen mukaan. Pisteen koko on useissa kameroissa mahdollista valita, ja tämä toimii hyvin, kun pääkohde on muualla kuin kuva-alan keskellä.

Jos valitaan pieni joustava piste, voidaan tarkentaa terävästi erittäin pieneenkin kohteeseen, esimerkiksi lintuun, joka on osittain puun oksien peitossa.

Joissakin teleobjektiiveissa on myöskin mahdollista kaventaa tarkennusetäisyysväli esimerkiksi 6,4 metristä äärettömään.

Sitä kannattaa käyttää, koska silloin vältetään se tilanne, että automaattitarkennus sahaa koko väliä edestakaisin etsiessään oikeaa kohtaa. Tarkennuksesta tulee silloin paljon nopeampaa ja varmempaa.

Pitkän teleobjektiivin ja jalustan kaveriksi kannattaa hankkia ns. gimbaalipää, joka kannattelee laitteistoa objektiivin kohdalta.

Laitteisto voidaan kiinnittää painopisteen kohdasta. Panorointi on silloin hyvin tarkkaa ja nopeaa.