Mies muokkaa kuvia

Haarukointi on menetelmä, jolla mm. voidaan yhdistää useita eri tavoin valotettuja kuvia laajasävyisemmäksi kuvaksi.

© Shutterstock

Hallitse eri haarukointitavat

Haarukointitapoja on eri tyyppisiä eri tarkoituksiin. Niille on yhteistä se, että eri asetuksilla otettuja kuvia yhdistetään yhdeksi kuvaksi. Niin syntyy hyviä kuvia vaikeistakin tilanteista.

maanantai 17. elokuuta 2020 teksti Christian Trant

Haarukoinnista voi olla apua, ellei kuvasta saa muulla tavoin hyvää. 

Esittelemme tässä eri haarukointitapoja.

1. Laajasävyhaarukointi

Sopii, kun: Kontrasti on suuri

Monissa kohteissa ei kameran kuvakenno pysty vangitsemaan koko sävyalaa. Esimerkiksi auringonlaskussa kirkkaan auringon ja tumman maiseman kontrasti voi olla hyvin suuri 

Aurinko voi valottua hyvin, mutta maisema jää lähes mustaksi. 

Se voidaan välttää HDR- eli laajasävyhaarukoinnilla. HDR tulee sanoista High Dynamic Range.

Joissakin kameroissa laajasävytoiminto löytyy valikosta. Ellei kamerassa ole tätä toimintoa, voidaan ottaa eri tavoin valotettuja kuvia eri valotusajalla, aukolla tai herkkyydellä.

Sitten kuvat voidaan yhdistää Photoshopissa tai Lightroomissa, ja tuloksena on yksi valokuva, jonka sävyala on hyvin suuri.

Photoshopissa napsautetaan File / Automate / Merge to HDR Pro. Sitten vain valitaan kuvat ja annetaan Photoshopin hoitaa loput.

> Le myös: Näin syntyvät hyvät laajasävykuvat

Laituri ja auringonlasku

Haarukoinnin ansiosta sekä auringonlasku että laituri valottuvat oikein.  

2. Focus stacking

Sopii, kun: Terävyysalue on liian pieni. Niin on usein makro- ja maisemakuvauksessa, kun sekä etualaa että taustaa on vaikea saada teräväksi yhtä aikaa - tai hyönteinen ei ole terävä päästä takaruumiiseen saakka.

Kun kuvasarja otetaan muutoin samoilla asetuksilla, mutta eri tarkennuksilla, saadaan terävyysalue, joka olisi muulla tavoin mahdoton. Se on tärkeätä maisemakuvussa, jossa on eri tasoja, mutta myös makrokuvauksessa, kun terävyysalue on luonnostaan hyvin pieni.

Kun tarkennusta siirretään kuvien välillä, saadaan kuvia, joiden terävyysalue sattuu kohteen eri osiin. Kuvat voidaan yhdistää niin, että tuloksena on etualasta taustaan saakka ulottuva terävyysalue.

Sama pätee makrokuvaukseen, jossa pinoamalla saadaan monen kuvan pienistä terävyysalueista koottua kuva, jonka terävyysalue on suuri. Silloin esimerkiksi koko hyönteinen näkyy terävänä.

> Lue myös: Parhaat makrokuvausvälineet

Kovakuoriainen lehdellä.

Jos kohde on tarpeeksi pitkään paikallaan, voidaan ottaa useita eri tavoin tarkennettuja kuvia ja koota niistä kuva, jonka terävyysalue on paljon suurempi.

© Shutterstock

3. Valkotasapainohaarukointi

Sopii, kun: Kuvataan jpg-kuvia, mutta valkotasapaino ei ole oikea.

Valkotasapainoautomatiikka osuu usein oikeaan. Joskus se kuitenkin hairahtuu, ja kuvan värimaailmasta tulee luonnoton.

Silloin voi valkotasapainohaarukoinnista olla apua. Kohteesta kuvataan useita kuvia eri värilämpotiloilla

Menetelmä sopii parhaiten jpg-kuvaukseen. Niissä ei ole riittävästi tietoa, jotta värilämpötilaa voidaan paljoakaan muuttaa jälkikäteen, kuten raakatiedostojen kanssa voidaan tehdä.

> Lue myös: 3 tapaa löytää oikea valkotasapaino

Valkotasapainon asteittainen muutos.

Ellei värilämpötilaa saada muuten oikeaksi, voidaan ottaa useita kuvia eri värilämpötiloilla ja yhdistää ne yhdeksi kuvaksi. 

© Shutterstock

Ehkä sinua kiinnostaa...

Saat jännittävää sisältöä suoraan sähköpostiisi!