Dynaaminen alue – tätä se tarkoittaa

Kun katsotaan paljaalla silmällä maisemaa, jossa on sekä kirkasta auringonpaistetta että mustia varjoalueita, nähdään kaikissa niistä sävyjä ja yksityiskohtia. 

Mutta kun samasta maisemasta otetaan valokuva, näkyvät varjot pikimustina ja huippuvalokohdat puhki palaneina, vitivalkoisina alueina.

Kameran kuvakenno ei siis pysty toistamaan koko sävyskaalaa mustasta kirkkaaseen ihmissilmän tavoin, koska sen dynaaminen alue on paljon pienempi. 

> Lue myös: Maisemakuvat uudelle tasolle Lightroomilla 

Silmä voittaa kuvakennon

Vaikka ihmissilmä sopeutuu ja näkee suuremman määrän sävyjä kuin kamera, siinä on havaittavissa tietty viive: Ulkona päivänvalossa normaalinäköinen ihminen näkee kaikki sävyt. Mutta kun hän tulee sisälle, kestää hetken, ennen kuin hänen silmänsä tottuvat hämärämpään valaistukseen. Sitten kun hän taas yhtäkkiä astuu pihamaalle, valo tuntuu hetken häikäisevän kirkkaalta.

Suunnilleen sama ilmiö tapahtuu kameran kuvakennossa, mutta kenno ei totu eikä sopeudu eri valaistuksiin ihmissilmän lailla. 

Tämä voidaan havaita vastavaloon otetuissa muotokuvissa, joissa joko ihminen valottuu oikein ja tausta ylivalottuu tai tausta valottuu oikein ja ihminen alivalottuu varjoksi.

> Lue myös:Tätä tarkoittaa bittisyvyys valokuvissa

Suuri kenno on paras

Kameran on tehty niin, että pienet, valoherkät yhksiköt keräävät valoa ja täten muodostavat kuvaan pikseleitä. Mitä suurempi kenno, sitä suurempi on dynaaminen alue eli kyky toistaa sävyjä. 

Esim. kinokenno on suurempi kuin APS-C-kenno.

Sellaiset tekijät kuin bittisyvyys ja kennon kohinan määrä ovat myös tässä oleellisia. 

Kameran histogrammi paljastaa alueet, jotka ovat dynaamisen alueen ulkopuolella eli eivät toistu kuvassa. Histogrammin oikea tai vasen reuna on silloin ns. tukossa.

> Katso video Etunurkasta: Näin toimii kameran histogrammi

Tarkkaile sävyjä

Jos kamerassa on päällä varoitus huippuvalojen puhkipalamisesta, näkyvät palaneet kohdat näytöllä. 

Silloin valotusta täytyy himmentää. Voit muuttaa sävyaluetta, jonka kamera toistaa muttet laajentaa sitä. 

> Lue myös: Näin kuva valotetaan oikein

Fiksu toiminto avuksi

Uusimmissa kameroissa voidaan jpg-kuvia otettaessa sovittaa valaistus niin, että valo- ja varjokohdat otetaan huomioon. Canonissa toiminnon nimi on Valotuksen optimointi, Nikonissa taas D-Lighting. Sonyssa se on DRO. 

Toiminto ei lisää dynamiikkaa, mutta valokohtia vaimennetaan ja varjokohtia vaalennetaan jpg-muunnoksen yhteydessä.

Vielä enemmän sävyjä ja niihin yksityiskohtia

Paras tapa saada kuva, jossa on suurin mahdollinen dynaaminen alue, on ottaa monta eri valotusta täsmälleen samasta kohdasta (jalustalta) ja yhdistää ne yhdeksi laajasävykuvaksi joko kameralla tai kuvankäsittelyohjelmalla. 

Laajasävykuvan englanninkielinen lyhenne on HDR, joka tulee sanoista High Dynamic Range eli suuri dynaaminen alue.

Aseta kamera sarjakuvaukselle ja aktivoi haarukointitoiminto. Aseta kamera ottamaan 3–7 kuvaa yhden aukkoaskeleen valotuseroilla. 

Siten saat sekä oikein valottuneen että ali- ja ylivalottuneita kuvia. Kun ne sulautetaan yhteen, on lopullisessa kuvassa sävyeroja sekä tummissa että kirkkaissa kohti.

> Lue myös: Parempia laajasävykuvia näppärästi haarukoimalla