Kun katsoo maisemaa, jossa on sekä kirkasta auringonpaistetta että tummia varjoalueita, niissä kaikissa näkee sävyjä ja yksityiskohtia.
Mutta kun samasta maisemasta otetaan valokuva, varjot näkyvät pikimustina ja valoisimmat kohdat puhki palaneina, vitivalkoisina alueina.
Kameran kuvakenno ei pysty toistamaan koko sävyskaalaa mustasta kirkkaaseen ihmissilmän tavoin, koska kameran dynaaminen alue on paljon silmää pienempi.
> Lue myös: Maisemakuvat uudelle tasolle Lightroomilla
Silmä voittaa kuvakennon
Vaikka ihmissilmä sopeutuu ja näkee suuremman määrän sävyjä kuin kamera, siinä on havaittavissa tietty viive: Ulkona päivänvalossa normaalinäköinen ihminen näkee kaikki sävyt. Mutta kun hän tulee sisälle, kestää hetken, ennen kuin hänen silmänsä tottuvat hämärämpään valaistukseen. Sitten kun taas menee ulos, valon kirkkaus häikäisee hetken.
Suunnilleen sama ilmiö tapahtuu kameran kuvakennossa, mutta kenno vain ei totu eikä sopeudu eri valaistuksiin silmän lailla.
Tämän huomaa vastavaloon otetuissa muotokuvissa, joissa kohde joko valottuu oikein ja tausta ylivalottuu tai tausta valottuu oikein ja kohde alivalottuu siluetiksi.
> Lue myös:Tätä tarkoittaa bittisyvyys valokuvissa
Kuvattaessa suurikontrastista kohdetta ei kenno tallenna kaikkia sävyalueita vaan osa kuvasta jää mustaksi ja osa palaa puhki.
Suuri kenno on paras
Kameran pienet, valoherkät yksiköt keräävät valoa ja täten muodostavat kuvaan pikseleitä. Mitä suurempi kenno, sitä suurempi on dynaaminen alue eli kyky toistaa sävyjä.
Esim. kinokenno on suurempi kuin APS-C-kenno eli kroppikenno.
Sellaiset tekijät kuin bittisyvyys ja kennon kohina vaikuttavat myös.
Kameran histogrammi paljastaa alueet, jotka ovat dynaamisen alueen ulkopuolella eli eivät toistu kuvassa. Histogrammin oikea tai vasen reuna on silloin ns. tukossa.
> Katso video Etunurkasta: Näin toimii kameran histogrammi
Tarkkaile sävyjä
Jos kamerassa on päällä ylivalotusvaroitus, näkyvät ylivalottuvan kohdat näytöllä.
Valotusta voi säätää muuttamalla sävyaluetta, jonka kamera toistaa, mutta sitä ei voi laajentaa.
> Lue myös: Näin kuva valotetaan oikein
Valotuksenkorjauksen avulla kuvan valotusta voidaan säätää molempiin suuntiin.
Fiksu toiminto avuksi
Uusimmissa kameroissa voidaan jpg-kuvia otettaessa säätää valotus niin, että valo- ja varjokohdat otetaan huomioon. Canonissa toiminnon nimi on Valotuksen optimointi, Nikonissa taas D-Lighting. Sonyssa se on DRO.
Toiminto ei lisää dynamiikkaa, mutta valokohtia vaimennetaan ja varjokohtia vaalennetaan jpg-muunnoksen yhteydessä.
Enemmän sävyjä ja yksityiskohtia
Paras tapa saada kuva, jossa on suurin mahdollinen dynaaminen alue, on ottaa monta kuvaa eri valotuksella täsmälleen samasta kohdasta (jalustalta) ja yhdistää ne yhdeksi laajasävykuvaksi joko kameralla tai kuvankäsittelyohjelmalla.
Laajasävykuvan englanninkielinen lyhenne on HDR, joka tulee sanoista High Dynamic Range eli suuri dynaaminen alue.
Aseta kamera sarjakuvaukselle ja aktivoi haarukointitoiminto. Aseta kamera ottamaan 3–7 kuvaa yhden aukkoaskeleen valotuseroilla.
Näin saat sekä oikein että ali- ja ylivalottuneita kuvia. Kun ne sulautetaan yhteen, on lopullisessa kuvassa sävyeroja sekä tummissa että kirkkaissa kohti.
> Lue myös: Parempia laajasävykuvia näppärästi haarukoimalla
Yhdistämällä saman kuvan eri valotusversiot saadaan aikaan HDR-kuva, high dynamic tange, eli laajasävykuva.