Toivottuun valotukseen pyritään tavallisesti säätämällä aukkoa ja valotusaikaa. On kuitenkin olemassa kolmas vaihtoehto. ISO-herkkyyttä säätämällä voidaan vaikuttaa sekä aukkoon että valotusaikaan. ISO-lukema nimittäin viittaa kennon kykyyn reagoida valoon. On erityisen tärkeää säätää ISO oikein silloin, kun halutaan käyttää lyhyttä aikaa hämärässä.
Analogisina aikoina ISO tai ASA kertoi filmin valoherkkyydestä: mitä pienempi luku, sitä vähäisempi herkkyys. Oli siis valittava sen lukeman filmi, jos oli tarkoitus kuvata vähässä valossa. Ongelmana oli, että herkkä filmi tuotti rakeisempaa jälkeä kuin vähemmän herkkä. Digikamerat toimivat samalla periaatteella. Erona on vain, että kyse on kuvakennon herkkyydestä,
ei filmin. Kun signaali voimistuu, samalla myös taustakohina lisääntyy.
Nyrkkisääntönä on, että mitä suurempi kenno ja mitä vähemmän pikseleitä, sitä paremmin kohina pysyy hallinnassa.
Tämä artikkeli opastaa sinua käyttämään ISO-herkkyystoimintoja oikein erilaisissa kuvaus- ja valaistusolosuhteissa.
