6 kevätpörriäistä kuvattavaksi

Kylmän ja pitkän kevään jäljiltä ei meidän lähitienoillamme vielä näy värikkäitä lintuja ja hyönteisiä, mutta vähitellen alkaa ilmestyä hyönteisiä, jotka ovat mitä mainioimpia makrokuvauskohteita.

Olemme keränneet tähän ideoita siihen, mitä voisit kuvata lähtiessäsi ulkoiluttamaan makro-objektiivia pitkän talven jälkeen.

> Lue myös: 3 perhosta, joista voi saada kauniita makrokuvia

1. Pihaharsokorento

Harsokorennot ovat luultavasti yleisimmin tavattu verkkosiipisten ryhmä. Ruumiin väri vaihtelee heleän vaaleanvihreästä, joka on heimolle tyypillinen väritys, ruskeaan. Verkkosilmät ovat usein kullanväriset.

Siivet ovat kirkkaan läpinäkyvät ja levossa korento pitää niitä takaruumiin sivuilla. Tuntosarvet ovat pitkät. Aikuiset harsokorennot liikkuvat yöllä ja tulevat usein valolle. Niitä voikin löytää päiväsaikaan lepäämässä ulkovalojen ja ikkunoiden lähistöltä.

> Lue myös: Näin kuvataan sudenkorentoja

2. Leppäkerttu

Leppäkertut ovat pyöreähköjä hyönteisiä. Pienimmät lajit kasvavat vain noin millimetrin pituisiksi, kun taas suurimmat lajit ovat yli senttimetrin pituisia. Naaraat ovat koiraita suurempia. Hitautensa ansiosta ne soveltuvat erityisesti aloittelevan makrokuvaajan kuvauskohteiksi.

Niiden peitinsiivet ovat usein pilkulliset, ja pilkkujen määrä ja väritys vaihtelevat lajikohtaisesti. Kirkkaalla värillään ne varoittavat muita petoja pahanmakuisuudestaan. Nimi leppäkerttu viittaa hyönteisen verenpunaiseen väriin.

Melkein kaikki leppäkertut, kuten niiden toukatkin, ovat petoja. Ne syövät pienempiä selkärangattomia, erityisesti kirvoja.

> Lue myös: Näin saat hienoja kuvia vesipisaroista

3. Kultakuoriainen

Kuoriainen on väriltään yleensä kiiltävän metallinvihreä, vaikka yksilökohtaisesti väritys saattaakin joskus vaihdella myös pronssin, kuparin, violetin, sinimustan ja harmaan välillä.

Se on leveäselkäinen ja sen siivissä on ohutta vaaleaa kirjailua. Kultakuoriainen muistuttaa suuresti lähisukulaistaan kuparikuoriaista. Kotelosta kuoriutumisen jälkeen täysikasvuinen kultakuoriainen on keskimäärin noin kahden senttimetrin mittainen.

> Lue myös: Makrokuvausta ilman erityiskalustoa

4. Horsmakiitäjä

Horsmakiitäjä on hyvin helposti tunnistettava perhonen ja mitä oivallisin makrokuvauskohde. Väriltään se on oliivinvihreä ja räikeän vaaleanpunainen. Etusiivet ovat pohjaväriltään oliivinvihreät ja niissä on siiven takareunasta siiven kärkeen suuntautuneita vaaleanpunaisia juovia. Takasiivet ovat vaaleanpunaiset ja niiden tyvessä on mustaa väriä.

Ruumis on tukeva ja pohjaväriltään oliivinvihreä. Selkäpuolella, keskiruumissa on selviä vaaleanpunaisia juovia ja takaruumiin keskellä on yksi perhosen vartalon suuntainen vaaleanpunainen raita. Siipiväli on 5–7 cm, ja naaraat ovat yleensä koiraita kookkaampia.

> Lue myös: Makrokuvia ilman makro-objektiivia