3 kuvausaihetta, joihin sopivat käsiasetukset

1. Monikerroksiset maisemakuvat

On olemassa koko paikoillaan pysyviä kohteita, jotka saattavat hämätä automatiikkaa käyttävää kuvaajaa. Liian suuri himmenninaukko rajoittaa kuvan syvyysterävyyttä, eikä kuvasta tule hyvä.

Automatiikka ei tiedä, että kuvattavana on maisema. Toiminto pyrkii vain jakamaan vaaleat, tummat ja keskisävyn alueet tasaisesti.

Silloin on parasta ottaa tilanne hallintaan ja käyttää käsiohjelmaa, sillä Auto valitsee usein liian suuren aukon lisätäkseen valoa. Voit välttää tilanteen käyttämällä käsiasetuksia ja aukkoa F8–F11.

> Lue myös: Näin kuvataan auringonlaskua

2. Lentävät linnut

Automaattisella ohjelmalla on usein mahdotonta kuvata lentävää lintua. Auto-ohjelma ei pysty ennakoimaan, mitä asetuksia tarvitaan.

Automatiikka valitsee hämärässä liian ison aukon, joten linnusta vain pieni osa näkyy tarkkana, ja on mahdotonta määrittää, mikä se olisi.

Linnun liikkeen saa pysähtymään lyhyellä, vähintään 1/1000 sekunnin suljinajalla. Valaistusolojen mukaisesti Auto osuu usein sen ylä- tai alapuolelle.

Valitse käsisäädöt sekä Auto ISO ja säädä aukoksi F4, jotta suurempi osa linnusta näkyy kuvassa tarkkana.

> Lue myös: Näin kuvataan lentävää lintua

3. Muotokuvien ihmismallit

Automaattiohjelmalla voidaan saada hienoja muotokuvia, mutta käsisäädöillä kuvaaja saavuttaa luovan vapauden parhaiten.

Tämä pätee erityisesti muotokuvaukseen, jossa kuvaajan on itse saatava määrittää kuvan syvyysterävyys ja samalla taustan epäterävyys.

Jos haluat klassisen muotokuvan, jossa malli erottuu selvästi pehmeästä taustasta, suuri aukko (F2–F4) on hyvä lähtökohta.

Sopivin aukkoarvo määräytyy kuvausetäisyyden, polttovälin pituuden sekä mallin ja taustan välisen etäisyyden perusteella.

Jos taustaa halutaan sumentaa, pitää kuvata mallia lähempää, suurentaa aukkoa ja tuoda malli kauemmas taustasta. 

> Lue myös: Sopivat kamera-asetukset muotokuvauksiin