kotka lennossa

Käsiaasetuksilla voidaan säätää valotusaikaa ja aukkoa niin, että kohteen liike pysähtyy ja kuva on varmasti terävä.

© Shutterstock

3 kuvausaihetta, joihin sopivat käsiasetukset

Kameran automaattiohjelmat tuottavat usein hyviä kuvia, mutta eivät läheskään aina. Nyt näytämme, miten käytetään käsisäätöjä ja otetaan asiat omaan hallintaan.

keskiviikko 23. syyskuuta 2020 teksti Christian Trant

1. Monikerroksiset maisemakuvat

On olemassa koko paikoillaan pysyviä kohteita, jotka saattavat hämätä automatiikkaa käyttävää kuvaajaa. Liian suuri himmenninaukko rajoittaa kuvan syvyysterävyyttä, eikä kuvasta tule hyvä.

Automatiikka ei tiedä, että kuvattavana on maisema. Toiminto pyrkii vain jakamaan vaaleat, tummat ja keskisävyn alueet tasaisesti.

Silloin on parasta ottaa tilanne hallintaan ja käyttää käsiohjelmaa, sillä Auto valitsee usein liian suuren aukon lisätäkseen valoa. Voit välttää tilanteen käyttämällä käsiasetuksia ja aukkoa F8–F11.

Lue myös: Näin kuvataan auringonlaskua

aurinko laskee vuorten taa.

Jatka kuvien ottamista, vaikka aurinko olisi laskenut horisontin taakse. Valo käy yhä dramaattisemmaksi, ja pitkillä valotusajoilla voidaan saada kauniita kuvia oranssista värisävyistä.

© Shutterstock

2. Lentävät linnut

Automaattisella ohjelmalla on usein mahdotonta kuvata lentävää lintua. Auto-ohjelma ei pysty ennakoimaan, mitä asetuksia tarvitaan.

Automatiikka valitsee hämärässä liian ison aukon, joten linnusta vain pieni osa näkyy tarkkana, ja on mahdotonta määrittää, mikä se olisi.

Linnun liikkeen saa pysähtymään lyhyellä, vähintään 1/1000 sekunnin suljinajalla. Valaistusolojen mukaisesti Auto osuu usein sen ylä- tai alapuolelle.

Valitse käsisäädöt sekä Auto ISO ja säädä aukoksi F4, jotta suurempi osa linnusta näkyy kuvassa tarkkana.

Lue myös: Näin kuvataan lentävää lintua

Sinitiainen siivet levällään

Tämä kuva on otettu pienehköllä aukolla ja lyhyellä suljinajalla, koska koko lintu on terävä ja kohteen liike pysähtynyt.

© Shutterstock

3. Muotokuvien ihmismallit

Automaattiohjelmalla voidaan saada hienoja muotokuvia, mutta käsisäädöillä kuvaaja saavuttaa luovan vapauden parhaiten.

Tämä pätee erityisesti muotokuvaukseen, jossa kuvaajan on itse saatava määrittää kuvan syvyysterävyys ja samalla taustan epäterävyys.

Jos haluat klassisen muotokuvan, jossa malli erottuu selvästi pehmeästä taustasta, suuri aukko (F2–F4) on hyvä lähtökohta.

Sopivin aukkoarvo määräytyy kuvausetäisyyden, polttovälin pituuden sekä mallin ja taustan välisen etäisyyden perusteella.

Jos taustaa halutaan sumentaa, pitää kuvata mallia lähempää, suurentaa aukkoa ja tuoda malli kauemmas taustasta. 

Lue myös: Sopivat kamera-asetukset muotokuvauksiin

Kun polttoväli on alle 50 mm ja tausta halutaan sumentaa, ei kannata käyttää pienempää aukkoa kuin F3,2. Toisaalta, mitä pidempi polttoväli, sitä pienempää aukkoa voidaan käyttää samassa tarkoituksessa.

© Shutterstock

Ehkä sinua kiinnostaa...

Saat jännittävää sisältöä suoraan sähköpostiisi!