36-vuotiaalla Martin Strankalla ei ollut varsinaista aikomusta tulla ammattivalokuvaajaksi.
Mutta kun hän menetti yhden parhaista ystävistään traagisessa onnettomuudessa 13 vuotta sitten, hänen oli pakko luoda oma todellisuus, jossa sitä ei ollut tapahtunutkaan.
Siksi hän tarttui kameraan. Siitä lähtien hän on voittanut lukemattomia palkintoja, ja keväällä 2020 hän avasi tähän mennessä suurimman näyttelynsä yhdessä Prahan kuuluisista gallerioista.
Strankalle tuttu vilkas ostoskatu Prahassa toimii taustana kuvalle nimeltä We Found Shelter – suomennettuna Löysimme turvapaikan.
> Lue myös: 9 ohjetta kuvaajana kehittymiseen
Martin Stranka käyttää kameraansa kuin päiväkirjaa, ja hänen mielikuvitusta uhmaavat kuvansa ovat jo maailmankuuluja.
Strankan kuvat koostuvat useista eri elementeistä, mutta niille on yhteistä, että hän on kuvannut ne kaikki itse joko ulkona tai studiossaan.
Joidenkin kuvien suunnittelu, toteutus ja muokkaaminen kestää useita viikkoja tai kuukausia, kun taas toiset kuvat syntyvät sattumalta ja valmistuvat tunnissa.
On kuitenkin harvinaista, että se käy niin nopeasti – yhden kuvan kokoaminen voi viedä jopa 100 tuntia, hän arvioi.
> Lue myös: 5 hyvää syytä kuvata raakamuodossa
Vuonna 2012 Martin voitti avoimen luokan arvostetussa Sony World Photography Awards -kilpailussa.
Stranka löysi lentäjänpuvun ja -kypärän eBay-verkkokaupasta, ja ne olivat hänen ensimmäiset kalliit rekvisiittansa.
Talitintit on kuvattu lähellä lintulautaa ja valaistu yhdellä salamalaitteella.
> Lue myös: Valitse sopiva salamalaite
Strankaa innoittaa erityisesti ihmisten ja luonnon välinen kontrasti, ja inspiraatio kuvaan voi syntyä vaikkapa kävellessä Prahan vilkkailla kaduilla.
Kun hän näkee kuvan mielessään, hän kiirehtii tekemään muistiinpanoja, mutta hän ei koskaan luonnostele kuviaan etukäteen, koska hän haluaa jättää tilaa uusille ideoille ja suunnitelmien muutoksille.
Suuri haastattelu Digikuvassa
Digikuvan numerossa 3/2021 kerrotaan lisää Martin Strankan tekniikoista, inspiraation lähteistä ja tulevista projekteista.
Hän kertoo esimerkiksi siitä, kuinka hän täytti vanhan museoauton sadoilla kukilla, ja miksi kuva saksanhirvestä ja kaatuneesta Jaguar XJ6:sta merkitsee hänelle erityisen paljon.
> Lue myös: Kolme hyvän valokuvakirjan kriteeriä
