Kesä on paljon muutakin kuin auringonottamista, isoja jäätelöannoksia ja pitkiä, valoisia iltoja ja öitä.
Sään lämmettyä eläimet heräävät ja aloittavat vuoden kiihkeimmät touhunsa ja lisääntyvät. Samaan aikaan pihat ja puistot ovat kukkivat, mikä tietää kirjavia värejä ja kuhisevaa elämää.
Olemme laatineet pienen yhteenvedon kesäisistä kuvauskohteista.
Kirjokurjenmiekka värikkäine ja kiharaisine lehtineen on erittäin kuvauksellinen kukka, josta saa ainutlaatuisia kuvia eri kulmista.
© ShutterstockPuolustautuvia pöllöjä ja kauniita ritareita
Touko–kesäkuu: Nälkäiset, vähän aikaa sitten kuoriutuneet pöllönpoikaset ovat hyvin kuvauksellisia olentoja, mutta niiden lähelle pääsy voi olla työn ja tuurin takana.
Jos kuulee metsässä kävellessään viirupöllön kimeän, nenäsointisen varoitusäänen tai näkee emon, kannattaa olla varuillaan. Pesää tai poikuetta ei kannata alkaa suin päin etsiä, koska viirupöllöt puolustavat poikuettaan ärhäkästi.
Alkukesästä puhkeavat kukkimaan monet luonnonkukat, kuten päivänkakkarat, puna-ailakit sekä valkovuokot.
Touko–heinäkuu: Suuret käpytikkojen pennut ovat kuoriutuneet toukokuun aikana, ja toukokuusta heinäkuun alkuun saakka pentujen äänekäs kerjääminen pesäaukosta kuuluu kaukana. Kesä–heinäkuussa voi kuvata pesästä ulos lentäviä poikasia.
Touko–elokuu: Ritariperhonen on melko yleinen mutta vähälukuinen koko Suomessa. Ritariperhosen elinympäristöä ovat rannat, kosteikot ja suot. Voimakkaana lentäjänä perhosia voi nähdä melkein minkälaisissa ympäristöissä tahansa. Ritari pitää kukista ja viihtyy hyvin puistoissa ja puutarhoissa.
Ritariperhosen voi tavata lennossa pitkin kesää. Useimmiten sitä näkee toukokuun puolivälistä kesäkuun loppuun, ja toisen sukupolven yksilöitä lentelee heinäkuun puolivälistä elokuun lopulle.
> Lue myös: Kaikki tietämisen arvoinen makrokuvauksesta
Ritariperhonen on nimensä mukaisesti suurikokoinen ja näyttävä ilmestys. Sen väritys on keltaista, sinistä ja mustaa. Se lentää yleensä toukokuusta heinäkuun alkuun.
© ShutterstockKukkia, vesilintuja ja pörriäisiä
Kesä–heinäkuu: Kauniit kiinanpionit eli jalopionit kukkivat keskikesän aikoihin. Sen kukat ovat niin suuret, että niiden kuvaamiseen ei tarvita makro-objektiivia.
Kauniit vaikkakin myös vihatut lupiinit kukkivat kesäkuussa ja vielä heinäkuunkin puolella. Kokeile joskus ottaa sarja muotokuvia kentällä, jolla lupiinit kasvavat villinä.
Touko–elokuu: Kesällä voi hyvällä onnella nähdä tuulihaukkoja, jotka lentävät etsimässä poikasilleen saalista. Ne lentelevät avoimissa maisemissa.
Tuulihaukka pesii onttoon keloon, vanhaan variksen pesään tai erikoisvalmisteiseen pönttöön. Se munii huhti–toukokuussa, ja naaras hautoo munia noin kuukauden. Poikaset viipyvät pesässään toisen kuukauden, jonka jälkeen poikue emoineen pysyy koossa vielä noin kuukauden ajan.
Kesä–elokuu: Pölyttäjien hiljainen joukkotuho on alkasnut huolestuttaa ihmisiä laajemmin viime aikoina. Kotoinen kimalainen on kuitenkin vielä toistaiseksi yksi kesän kauniista ja kiinnostavista pörriäisistä, joista voi saada mainioita lähikuvia lyhyellä makrotelellä.
Kimalaisen keskiruumiissa on kaksi yleensä läpinäkyvää siipiparia ja kolme raajaparia. Etusiivet ovat kookkaampia kuin takasiivet. Naaraan takajaloissa on siitepölyvasut, joihin naaras työntää keräämänsä siitepölyn.
Kesäkuu: Suomessa pesivät uikut saapuvat pesimäpaikoilleen välittömästi jäidenlähdön jälkeen. Pesä on vaatimaton vesikasvien osista koostuva lautta, joka on kiinnitetty ruo'onkorsilla tukevasti ympäröiviin kasveihin. Uikut munivat vuorokauden parin välein kahdesta seitsemään munaa.
Muninnan huippu on toukokuussa, mahdollinen uusinta pesinnän muninta jatkuu heinäkuulle. Haudonta kestää kolme–neljä viikkoa vuorokautta molempien sukupuolten osallistuessa siihen tasapuolisesti. Poistuessaan pesältä emot peittävät munat tuoreilla kasvinosilla suojaksi pesärosvoilta.
> Lue myös: Kuusi kuvauksellista lintua
Kesäinen kuvauskohde: mustakaulauikku uimassa poikasineen.
© ShutterstockHirviä, neitoperhoja ja aurinkoa
Heinäkuu: Kun majesteettiset merikotkanpoikaset ovat kuoriutuneet, niitä voi nähdä merten rannoilla ja suurempien järvien ympäröimissä metsissä.
Suuri ja kaunis amiraaliperhonen ei ole Suomessa erityisen yleinen eikä runsaslukuinen, mutta hyvällä onnella sitä voi nähdä puutarhoissa, puistoissa, metsissä, soilla ja muissa paikoissa, joissa kasvaa nokkosta.
Heinä–syyskuu: Neitoperhonen lentää yhtenä sukupolvena heinäkuusta syyskuuhun sekä uudestaan talvehtimisen jälkeen keväällä aina kesäkuulle saakka. Laji on kulttuuriseuralainen, jonka tavoittaa pihapiireistä, puutarhoista, avomailta ja teiden varsilta. Neitoperhonen käy mielellään kukilla.
Elokuu: Loppukesällä aurinko alkaa paistaa selvästi matalammalta kuin juhannuksen aikoihin, mikä on valokuvaajan kannalta hyvä asia: tarjolla on entistä enemmän sivuvaloa ja piteneviä varjoja. Pohjoisessakin Suomessa aurinko laskee jo hyvän sään aikoihin, joten täydellisen auringonlaskukuvan ikuistamista ei tarvitse enää odotella puolille öin.
Syys–lokakuu: Syksy on hirvien kiima-aikaa, joten metsissä tapellaan ja paritellaan rajusti. On tärkeää, että eläimiä ei häiritä tuolloin, joten pysy teillä ja suuremmilla poluilla, koska hirvet ovat tottuneet siihen, että niitä pitkin kulkee ihmisiä.
