Mikä on muotokuva?
Muotokuva on yhdestä tai useammasta ihmisestä otettu valokuva, joka tuo esiin kuvattavan tai kuvattavien persoonaa. Tapoja ottaa muotokuvia on monia, joten tarkempi määrittely on mahdotonta ja tarpeetonta.
> Kotisivujemme Etunurkka-osiossa on muotokuvausopas.
Jotkut muotokuvaajat työntävät kameransa lähes kiinni kuvattavan naamaan, kun taas toiset jäävät kauemmaksi ja kuvaavat ihmisen hahmoa ympäristössään. Jotkut hakevat hassuja ja erikoisia sekä tahattomia ilmeitä, ja toiset ohjailevat kuvattaviaan tarkasti.
Useimmat muotokuvat on rajattu kuvattavan rinnasta ylöspäin, ja malli yleensä katsoo kameraan. Tällaisia muotokuvia käytetään yleensä mm. lehtijutuissa ja kirjojen kansissa.
> Lue myös: Sopivat kamera-asetukset muotokuvauksiin
Eri muotokuvatyypit
Muotokuvatyyppejä on yhtä monta kuin muotokuvaajaakin, mutta tässä perinteistä jaottelua:
1. Perinteiset muotokuvat
2. Ympäristöä sisältävät muotokuvat
3. Lapsi-, pari- ja perhemuotokuvat
4. Omakuvat
1. Perinteiset muotokuvat

Yleisimpiin muotokuvatyyppeihin kuuluvat kuvat, joissa näkyvät mallin pää ja hartiat. Niitä voidaan ottaa sekä keino- että luonnonvalossa.
© ShutterstockYleisimpiin muotokuvatyyppeihin kuuluvat kuvat, joissa näkyvät mallin pää ja hartiat, ja malli poseeraa kuvaajan haluamalla tavalla, jotta hän näyttäisi edustavalta kuvassa.
> Lue myös: 3 vinkkiä muotokuvaukseen
Tämä ei sulje pois spontaaneja, luontevia ilmeitä peristeisessäkään muotokuvauksessa. Mutta toisin kuin esim. katukuvauksessa, malli on tietoinen kuvaamisesta ja kuvaus on suunniteltu etukäteen.
Perinteinen muotokuva otetaan yleensä studiossa, jossa käytetään keinovaloa ja taustakangasta, mutta se voidaan ottaa myös luonnonvalossa ja ulkona. Tärkeintä on, että tausta on melko yksinkertainen ja että valo osuu malliin edustavalla tavalla.
> Lue myös: Näin otetaan muotokuvia studiosalamoilla
2. Ympäristöä sisältävät muotokuvat

Kun kuvaan otetaan ympäristöä, jossa kuvattava asuu, työskentelee tai viettää vapaa-aikaansa, saadaan mukaan tarinan aineksia.
© ShutterstockToisin kuin perinteisissä muotokuvissa, on tällaisissa muotokuvissa miljööllä yhtä suuri merkitys kuin itse mallillakin.
Tällaiset kuvat otetaan paikassa, joka kertoo jotain kuvattavasta, esim. kotona, kantakahvilassa tai harrastuspaikassa.
Vaikkei tällaisia muotokuvia oteta studiossa, on tärkeää, että mallin kasvot tulevat kunnolla valaistua. Useimmat muotokuvaajat valaisevat tällaiset kuvat salamalaitteiden avulla.
> Lue myös: 5 vinkkiä, joilla saat hyvän taustan valokuviisi
3. Lapsi-, pari- ja perhemuotokuvat
Kuka sanoo, että muotokuvassa saa olla vain yksi henkilö? Kuvat lapsista, pareista, perheistä ja kaveriporukoista ovat niinikään muotokuvia, mutta niiden ottaminen ei ole helppoa, koska silloin pitää nähdä jokaisen kuvattavan asennot ja ilmeet samalla kertaa.
> Lue myös: Näin otetaan ryhmäkuvia
Toisalta ryhmäkuvauksessa kuvattavien eleet ja ilmeet ovat yleensä luontevia, koska he juttelevat keskenään, ja jos on kyse ihmisistä, jotka eivät ole tottuneet olemaan kuvattavina, on ryhmätilanne heille helpompi kuin yksin kuvattavana oleminen.
> Lue myös: Opi ottamaan hyviä ja luonnollisia kuvia perheen pienimmistä
4. Omakuvat
Omakuva ei ole ollenkaan sama asia kuin selfie. Kamerajalustan, itselaukaisimen ja luovuuden avulla ihminen voi ottaa itsestään kuvia, jotka ovat kiinnostavia ja inspiroivia.
Omakuvien ottamisessa on sekin hyvä puoli, että niihin voi käyttää aikaa juuri niin paljon kuin haluaa ja tarvitsee.
Omakuvaa voi toki käyttää myös profiilikuvina sosiaalisissa medioissa, työpaikkahakemuksissa ja ajokortissa.
Omakuvan ottamiseen ja käsittelyyn menee enemmän aikaa kuin valokuvaamossa, mutta lopputulos ainakin on sellainen, johon asiakas itse on tyytyväinen.
> Lue myös: Näin syntyy tyylikäs profiilikuva
Millainen objektiivi sopii muotokuvaukseen?

Klassisia muotokuvia taikka nk. rintakuvia otettaessa on 85–100 mm eli lyhyt tele polttoväliltään sopiva optiikka. Ihmisiä voi tietysti kuvata muunkinlaisilla objektiiveilla.
© ShutterstockObjektiivin soveltuvuuteen muotokuvauksessa ei ole yksiselitteistä vastausta.
Sen voi kuitenkin todeta, että perinteisiin muotokuviin sopii lyhyt tele eli 85–100-millinen objektiivi.
> Lue myös: Mikä on muotokuvaobjektiivi?
Tämä johtuu siitä, että noin 1,5 metrin etäisyydeltä saavutetaan sopusointuinen perspektiivi. Kyseessä on sama etäisyys, jolta ihmiset länsimaisessa kulttuurissa yleensä juttelevat keskenään.
Jos muotokuvaan halutaan myös ympäröivää todellisuutta, on 50 tai 35 mm:n objektiivi hyvinkin paikallaan. Tämäkin riippuu siitä, paljonko tilaa on tarkoitus jättää mallille ja paljonko ympäristölle.
> Lue myös: Siksi kannattaa hankkia 50-millinen