Suuri opas objektiivin valintaan

Samalla selvennämme kiinteäpolttovälisten objektiivien ja zoomobjektiivien eron.

Kiinteäpolttovälisissä objektiiveissa on vain yksi polttoväli ja sen myötä yksi luku, esim. 35 mm, kun taas zoomobjektiivien polttovälit ja sen myötä luvut vaihtelevat, esim. välillä 18-55 mm. Esimerkkitapauksessa polttoväli on 18:sta 55 millimetriin.

Molemmissa objektiivityypeissä on hyvät ja huonot puolensa. Zoomobjektiivi vetää usein pitemmän korren monikäyttöisyydellään. Kiinteäpolttoväliset puolestaan ovat kevyempiä, valovoimaisempia ja joskus myös teräväpiirtoisempia.

Polttoväliltään 35-60 mm:n objektiivit kuuluvat ns. normaalialuen objektiiveihin, koska 50 mm:n polttoväli vastaa ihmissilmän näkymää syvyyssuunnan etäisyyksien puolesta.

Normaalialueen optiikoilla otetut kuvat vaikuttavat siksi luonnollisilta, eikä niissä ole optisia vääristymiä mihinkään suuntaan.

Normaalialueen objektiiveilla voi hyvin kuvata maisemia, rakennuksia ja muotokuvia. Tosin jos pyrytään perinteiseen muotokuvaan, jossa suuren osan kuva-alasta peittävät kasvot, on mentävä melko lähelle kuvattavaa.

Makro-objektiivit ovat erityisobjektiiveja.Niiden polttoväli on yleensä 50–200 mm, mutta niiden erikoisuus liittyykin aivan toisaalle.

Makro-objektiivit tarkentuvat lähietäisyydelle, ja niillä päästään yleensä vähintään 1:1-suurennussuhteeseen, jolloinka kohde on kennolla saman kokoinen kuin todellisuudessa, mikä tekee kuvasta hyvin yksityiskohtaisen.

Makro-objektiiveilla kuvataan tämän vuoksi yleensä pieniä kohteita ja niiden yksityiskohtia kuten kukkia ja hyönteisiä, mutta niillä voidaan toki ottaa myös muotokuvia, sillä niillä on helppo sumentaa tausta suuria aukkoja käyttäen.

Lyhyet telet ovat polttoväliltään 60–150 mm, ja ne soveltuvat erityisesti nopeiden tilanteiden, eläinten ja ihmismallien ikuistamiseen.

Niillä voidaan kuvata ihanteelliselta etäisyydeltä, tausta sumenee melko helposti ja kasvojen mittasuhteet säilyvät luonnollisina.

Polttoväliltään 150–300 mm:n objektiivit ovat keskipitkiä telejä, ja ne soveltuvat niin muotokuvaukseen kuin myös urheiluun ja eläimiin.

Maisemakuvaukseenkin ne sopivat omalla tavallaan, koska pitkä polttoväli kuroo perspektiivin kasaan, jolloin välimatkat näyttävät syvyyssuunnassa todellista lyhemmiltä.

Teleobjektiiveilla saa sikäli mielenkiintoisia kuvia, että koko kuva-alalla ikään kuin "tapahtuu enemmän".

Monet yleisobjektiivitkin yltävät telealueelle.

Polttoväliltään 300–600 mm:n objektiivit ovat keskipitkiä telejä ja niillä päästään lähemmäksi kohdetta kuin muilla objektiiveilla. Siksi niitä käyttävätkin mm. lintu- ja jalkapallokuvaajat.

Myös maisema- ja arkkitehtuurikuvauksessa puolustavat pitkät teleobjektiivit paikkaansa. Niillä voidaan näet korostaa yksityiskohtia suurten kokonaisuuksien sijaan.

Jos olet kiinnostunut yötaivaan ilmiöiden ikuistamisesta, on teleobjektiivi osuva valinta. Samalla ostosreissulla kannattaa hankkia myös kamerajalusta, ellei sellaista ole jo ennestään.

Useimmilla valokuvausharastajilla on laajakulma, koska 24–35 mm:n polttovälialue kuuluu 18–55 mm:n alueeseen, joka taas on useimmissa pakettiobjektiiveissa.

Laajakulmaobjektiivit sopivat maisemakuvauseen sekä arkkitehtuuriin ja katukuvaukseen. Aivan tavallisella 28-millisellä laajakulmalla saa vangittua laajojakin maisemia, ja monet katukuvaajat eivät suostu muulla kuvaamaankaan kuin 35-millisellä.

Polttoväliltään 14-24 mm:n objektiivit ovat erikoislaajakulmia, joilla kuviin saadaan mahtumaan valtavasti ympäristöä.

Nämä kaikista lyhyimmät polttovälit vääristävät voimakkaasti ja saavat kuvattavat pullistelemaan hassusti, ja lisäksi laajakulmalla otetuissa kuvissa etäisyydet syvyyssuunnassa vaikuttavat todellista pitemmiltä.

Edellä mainituista syistä nämä objektiivit soveltuvat maisema- ja arkkitehtuurikuvauksen lisäksi tehosteenomaiseen kuvaukseen, jossa leikitellään vääristymillä ja suurelta näyttävillä etäisyyksillä.

Kalansilmäobjektiivien polttovälit ovat 8–14 mm, jolloin voidaan puhua myös äärimmäisestä laajakulmasta.

Kalansilmäobjektiivilla kuvattaessa saadaan kuvaan käytännössä kaikki, mikä on kuvaajan edessä – ja joskus myös esimerkiksi kuvaajan jalat tai hatunlierit. Vaikutelma on surrealistisen suureellinen.

Kalansilmä sopii nopean toiminnan kuvaamiseen sikäli, että pieni tärinä ei näy ja kaikki mahtuu kuvaan. Monissa toimintakuvauskameroissa kuten GoProssa on erittäin laajakulmainen optiikka juuri tästä syystä.

APS-C-kennokoon kameroilla kuvaavan on syytä muistaa, että todellinen polttoväli, jolla hän kuvaa, ei ole sama kuin objektiivissa ilmoitettu polttoväli.

APS-C-kenno on pienempi kuin kinokoon kenno (engl. full-frame), minkä vuoksi objektiivin polttoväli pitää kertoa 1,5:lla tai 1,6:lla kameramerkistä riippuen – Canoneissa APS-C-polttovälikerroin on 1,6, ja Nikoneissa 1,5.

Kertoimen (tai pienemmän kennon) vuoksi 70 mm:n objektiivi vastaa APS-C-koon rungoissa eli nk. croppikennokameroissa kuvakulmaltaan kinokoon 105 tai 112 mm:n objektiivia.

Samaa asiaa ilmaistaan termillä kinovastaavuus – kun kinokoon kamerarungosta otetaan objektiivi ja kiinnitetään se APS-C-kennokoon runkoon, kuva rajautuu tiukemmin, ikään kuin 70-milisen tilalle olisi vaihdettu 105-millinen.

Näin ollen croppikennokameralla saadaan samalla objektiivilla "enemmän teleä" kuin kinokoon kameralla kuvattaessa.